"Käypäs vähän salilla ja opettele syömään oikein"
Minä:
"Joo"
"Joo, aivan"
"Joo"
"Joo, keep talking"
"YRITÄ ITSE NÄILLÄ KILOILLA!"
Lähipiiri on aina se kannustavin? Heh, hah, ohoh, hihhih. VÄÄRIN.
Lyhyestä virsi kaunis. Ei muuta sanottavaa. Suvun kommentit - kauhua sitten siitä asti kun täytin 11 vuotta ja sain kuulla ensimmäiset kommentit painostani omalta mummoltani. Siitähän se ahdistus ja tietoisuus omasta ylipainosta(?) sitten lähti.
Ehkäpä monella on miettimisen paikka, kenelle heittää painonpudotuskommentteja ja kenelle ei. Oma vahva suositukseni on, ettei kenellekään. Paino on jokaisen oma homma, sanon mää. Ellet puutu siihen nokallasi.
Kirjoitan tästä vielä laajemman postauksen, mutta sanonpahan vaan nyt ensiapuna kaikille tylyille kommentoijille - älä KOSKAAN vanhempana tai isovanhempana kommentoi negatiivisesti kenenkään painoa. Erityisesti vanhemmat ja isovanhemmat, miettikää vähän. Sillä pienellä lauseella voi olla todella kauskantoiset vaikutukset. Lopettakaa heti!
Vinkki painostajille: se ei auta, vaan ahdistaa! Nyt on aika lopettaa. Älkääkä enää ikinä kommentoiko negatiivisesti kenenkään painoa/yrityksiä päästä haluamaansa painoon. Tämä ei ole kehotus, vaan käsky. Totelkaa!
Niin totta! Suku ON pahin. Tässäkin asiassa. Mummovainaani muisti aina huomauttaa siitä, kuinka lihava olen. Olinkin jo ehtinyt unohtaa sen, kiitos muistutuksesta. Ja kiitos ihan oikeasti, sillä sekin on yksi asia jota täytyy päästä työstämään.
VastaaPoistaOdotan mielenkiinnolla laajempaa avautumista! ;)
Se ei tosiaan ole asia, joka helposti unohtuu. :( Miksi ne mummot on aina liian suoria? Vaikka hyväähän he olevinaan tarkoittavat, on vaikeaa ohitella noita kommentteja. Kyllä, tästä täytyy kirjoitella vähän laajemmin: :)
PoistaMuistan ekan kerran isopappani huomauttaneen asiasta 10v synttäreilläni. Sen jälkeen muistikin mainita painostani ja liikakiloistani joka kerta kun nähtiin. Se ahdisti tuolloin murrosiässä ja sitä ennen niin paljon, että aloin välttelemään tapaamisia. Hyvä ettei enää hautajaisissa tullu huutelee :D
VastaaPoistaVoi ei! Tuo on niin ikävää ja niin väärin. Murrosiässä varmaan yksi pahimmista asioista, mitä voit itsestäsi kuulla. Takaraivoon ne jää ja vaikka isovanhemmat on haudattu, kommentit kyllä muistaa. :(
PoistaMulla äiti jossai vaiheessa jankkasi mun painosta, lupasi maksaa Painonvartijoidenkin kokoukset (silloin se lafka oli vielä pystyssä). Jouduin pitämään sille puhuttelun aiheesta, sen äkäisen keskustelun jälkeen, jolloin totesin, että mä laihdutan sitten kun MINÄ haluan laihduttaa, en silloin kuin ÄITI KÄSKEE. Motivaation tultava musta itsestä eikä josta kusta muusta. Sen jälkeen se on ollut aiheesta hiljaa. Nyt paino on keventynyt, koska ITSE sitä halusin.
VastaaPoistaMä en tajua, että miksi nämä ihmiset eivät tajua, että halu laihtumiseen tulee vain ko. henkilöltä. Vain kun motivaatio elintapojen parantamiseen löytyy, niin silloin muutos on mahdollinen. Ei sitä ulkopuolinen voi tehdä, ja sillä saa vain pahaa mieltä aikaan. Varsinkin lapsille/murrosikäisille sanomisissaan pitää olla tosi varovainen, kun kehonkuva ja mielikuva itsestään on vasta muodostumassa.
Anonyymi: Kyllä vaan! Uskon, että kaikki omaan elämänmuutokseen lähtevät motivaatiosysäykset lähtee vain ja ainoastaan omasta itsestä. Muiden sanomiset lisää vaan ahdistusta ja omaa epävarmuutta. Ehkä vielä joku päivä ko. ihmisetkin ymmärtävät, ettei kannata.
PoistaMinä olen myös saanut ihan koko elämäni kuulla lihavuudestani lähinnä äidiltäni, mutta myös ihan ventovieraat ovat kadulla huudelleet. olen hoitoalalla ja työskentelen vanhainkodilla ja kyllähän sitä vähintään kerran päivässä saa kuulla, että kylläpä sinä olet lihava. Mikä ihme pakko ihmisillä on puuttua toisten liikakiloihin, ei se ainakaan motivoi! kaikki kommentit ja haukut mitä lapsena on niskaansa saanut tulee pintaan vasta myöhemmin, ja niistä on todella vaikea päästä yli, ainakin omalla kohdallani! No mutta nytkun laihdutan ja kun olen laihtunut aijon mennä huutelijoitteni ovelle ja kysyä uudelleen, että oliko asiaa! Tsemppiä kovasti ylipainon kanssa kamppaileville ja älkää antako muiden loukata teitä kommenteillaan (helpommin sanottu kuin tehty)!
VastaaPoistaRia: Kiva kun kommentoit jälleen! :) Totta puhut. Täysin ulkopuolisten kommentit menee ehkä vielä syvemmin johonkin muistilohkoihin ja nekin muistaa vielä pitkään. Tuntuu, että eläkeiän saavuttaneilla on jokin ihmeellinen "oikeus" heittää noita kommentteja. Ehkä se on tämä kuuluisa sukupolvien välinen kuilu.... Tsemppiä!
PoistaJoskus ala-asteikäisenä eräs perhetuttu päätti tokaista, että onpas tyttö lihonut. Sitten kun sitä painetta rupes olemaan myös koulun kautta (en edes ollut lihava, mutta vähän pyöristynyt kuitenkin), niin johan läks! Yläasteelle mentäessä sitä oltiin pelkkää luuta ja nahkaa, sairaanloisen alipainon puolella. Ja voi sitä ylpeyden tunnetta, mikä valtasi kun sitä perhetuttuakin näki.
VastaaPoistaNykyään olen normaalipainoinen ja sinut itseni kanssa, mutta kyllä vaan olen sitä mieltä, ettei toisten painoa tarvitse mennä kommentoimaan missään tilanteessa, etenkään lapsille tai nuorille, siitä ei hyvä seuraa.
-tinde
Kiitos tosi tärkeestä kommentista. Juuri tuota tarkoitin, että suvunkin sanomisilla on todella tärkeä vaikutus. Ja juurikin se, ettei mitään järkyttävää lihavuutta ole, leimataan muiden toimesta lihavaksi. Älytöntä! Ihana kuulla, että nyt sulla on kaikki hyvin. :)
Poista