Haastattelussa minä: "Projekti jatkuu ja voi hyvin".

Mikäpä olisi loogisempaa kuin haastatella itse itseään omaan blogiin? Veikkaanpa ettei monikaan asia tässä maailmassa. Ajattelin kartoittaa projektini tilannetta haastattelumuodossa, josta on vähän helpompi hahmottaa asiat kuin kilometrin mittaisesta tilityksestä.


Paljonko painat? Paljonko olet pudottanut painoa? 

Ennen syksyisen kriisin iskemistä ehdin pudottaa ihan ok tahdilla vähän reilut 4 kiloa kuukaudessa. Kilot ovat pysyneet poissa ja tällä hetkellä painan 107,4 kiloa. Luojan kiitos mitään ei ole tullut takaisin (paitsi 200g), vaikka ruokailut heitteli lokakuussa välillä paljonkin.


Päämotivaatio laihduttamisessa? 

Ulkonäkö. Olen sulkenut pois mielestäni kakkostyypin diabetekset ja muut. Ennen lääkärin aamenta en moisia edes ajattele.

Mitä ruokavalioosi kuuluu tällä hetkellä? 

Pääasiassa syön 4 hour body -kirjan ohjeiden mukaan, eli pääpaino seuraavissa alla olevissa ruoka-aineissa. Jokaisesta ryhmästä jotakin joka aterialle, niin hyvin menee ja pysyy nälkä poissa.


Proteiinit

- kananmunat
- kanaa (reisi- tai rintapalat)
- kala
- naudan- tai sianliha


Palkokasvit

- linssit
- mustapavut
- tarhapavut
- soijapavut
- härkäpavut (kiitti vinkkauksesta!)


Kasvikset ja vihannekset

- pinaatti
- parsakaali
- kukkakaali
- herneet
- vihreät pavut


Tässäpä vielä kertauksena myös perussäännöt:

1. Vältä valkoisia hiilihydraatteja. Vältä kaikkea muuta valkoista ruokaa poislukien kukkakaali. Toimii.

2. Syö samoja ruokalajeja usein ja tee kokkailusta helppoa. Varsinkin aamupala on helppo tehdä puoliunisena samalla kaavalla.

3. Älä juo kaloreita. Tämä taitaa kuuluakin jokaisen terveytensä tiedostavan elämänohjeisiin.

4. Pidä yksi herkkupäivä kerran viikossa ja anna aineenvaihdunnalle shokki!

5. Syö hedelmiä vain herkkupäivänä, koska fruktoosia ei tässä ruokavaliossa suosita.

Mitä tavoitteita sinulla on projektin suhteen loppuvuodelle? 

Nyt on 20.11. ja olen asettanut tavoitteeksi pudottaa 5 kiloa kuukaudessa. Nyt otan loppukirin ja noudatan 4 hour body -ohjeita pilkun tarkasti. Lisäksi tavoitteena on liikkua vähintään kolme kertaa viikossa. 

Mikä on vaikeinta? Mitä ruokaa on eniten ikävä? 

Välillä iskevä hiilarisuolarasvahimo on pahin, mutta menee ohi kun syö ihan mitä vaan niin, että vatsa täyttyy. Pahin ruokahimo kohdistuu perus pizzaan ja kebabiin. Nam. Lenkille lähtöön olen tehnyt porkkanaksi hyvän musiikkilistan, jota kuunnellessa ei voi jäädä paikoilleen. 

Mitä teet blogin suhteen? 

Jatkan ehdottomasti blogin pitämistä, mutta aion jatkossa olla vähän armollisempi itselleni julkaisuun päätyvien kirjoitusten suhteen. Monesti käy niin, että kirjoitan postausta ja lopulta poistan sen, kun tulee tunne että eihän tällaista joutavaa tilitystä kukaan jaksa lukea. Täytyy pitää mielessä, että ennen kaikkea löydän itse täältä helposti ruokavalion perusprinsiipit, saavutetut tulokset ja hyväksi kokemani ruokaohjeet. Kommentit kannustaa enemmän kuin uskottekaan, joten suurkiitos niistä kaikista! Toivottavasti blogi tsemppaa myös teitä jaksamaan. :) 

Jatketaan! Kesäkuntoon 2015! 

PS. Tästä eiliseen postaukseen koskien tekosyitä. Postaus oli vähän aikaa luonnoskansiossa jostain syystä, mutta nyt pitäisi taas näkyä. :)



kuva

Ne kuuluisat selitykset TOP 5

Se nyt ei varmaan tule kenellekään yllätyksenä, miten suuri osa laihduttajista epäonnistuu yrityksissään kerta toisensa jälkeen. Jostain bongasin, että vain alle 5 % painonpudottajista onnistuu. Itsehän kuulun tietenkin tähän häpeälliseen 95 prosentin epäonnistuneiden joukkoon aiempien kokeilujeni perusteella. Jos viime kuukaudet pitävät paikkansa, tällä kertaa voikin olla että yllän viiden prosentin jengiin. Mutta sinne on vielä pitkä matka.

Olen viime aikoina miettinyt paljon selityksiä, millä minä ja tuttavani ovat epäonnistumisiaan ja repsahduksiaan selitelleet. Eihän niissä ole mitään järkeä, mutta kummasti se järjen ääni aina sumentuu kun täytyy valita suklaalevyn ja salaattikulhon välillä. Tai vaikkapa lenkin ja kutsuvan sohvan välillä. Silloin ei käy pienessä mielessäkään liikakilot, vaan vain ja ainoastaan oma mukavuudenhalu ja makeanhimo. Sen jälkeen alkaa selityksien keksiminen, miksi juuri nyt valitsen ja ansaitsen mukavuudet (eli vähän pidemmälle ajateltuna läskinä pysymisen). Päivästä toiseen valinnat tehdään mukavuudenhalun mukaan ja lenkkarit saa ihan rauhassa jatkaa pölyttymistään eteisen kaapissa.


Omalla kohdallani pahimmat selitykset (+omat vastaukseni) TOP 5 -lista tulevat tässä:


1. "En ehtinyt tällä(kään) viikolla liikkua yhtään!"

Miten niin et ehtinyt? Mitä teit joka arkipäivä klo 18-21? Niin, katsoit telkkaria tai olit tietokoneella lukemassa muiden laihdutusblogeja. Ei sitten käynyt mielessä käyttää tuosta kolmesta tunnista edes tuntia kävelylenkkiin? Entä lauantai ja sunnuntai? Oliko tärkeää tekemistä aamusta iltaan vapaapäivänä? Sitähän minäkin. Laiskuuden piikkiin menee ihan suoraan, mikään muu ei tuota selitä.


2. "Ei ollut aikaa tehdä terveellistä ruokaa!" 

Mutta oli aikaa tehdä kermainen pastakastike ja vetää hiilariöverit sillä kaikista valkoisimmalla pastalla, mitä kaupasta löytyy?  Salli mun nauraa! Salaatin repiminen, muutaman tomaatin ja kurkun leikkaaminen kun tunnetusti vie tuntikausia, jopa päiviä. Ihan saat kääntää syyttävän sormen itseesi, tämäkään selitys ei mene läpi kenellekään. Olet nolo.

3. "Terveellinen ruoka on niin paljon kalliimpaa!"

Nice try, very nice! Jos nyt ihan tavallisesta terveellisestä ruoasta puhutaan, voit juosta tämän väitteesi kanssa niin pitkälle kun jaksat (eli ei kovin kauas;). Hiilarimössöt on helppo korvata. Esimerkiksi hyvän ja todella halvan wokin voi tehdä kaalista, porkkanoista, soijarouheesta, parsasta jne. Hyvä maustearsenaali tekee terveysruoastakin hyvää ja se pitäisi pitää mielessä aina kaupassa käydessä. Kukaan ei pakota kurottamaan koriin kilon pastasäkkiä, jos vihannesosastolla on Suomen oman maaperän terveystähtiä tarjolla. Tuskinpa kenellekään on käynyt kaupassa käydessä niinkään, että yksinkertaisesti siellä ei ole ollut mitään muuta jäljellä kuin vaaleaa leipää, pastaa, kermajäätelöä, sokerijogurtteja jne. Niinpä. Valintoja, valintoja..


4. "Elämästä täytyy saada nauttia!"

Tämä on ollut ehkä yleisin omista selityksistäni. Täytyy elää hetkessä ja tehdä mitä juuri siinä hetkessä haluaa, oli kyse sitten ruoasta tai laiskottelusta. Eihän sitä koskaan tiedä, milloin tuonela kutsuu ja sitten harmittaisi, jos kaapissa ollut Marabou jäi syömättä tai sohva jäi löhöilijäänsä vaille. Hetkessä on hyvä tehdä juuri näitä carpe diem -valintoja, kun elämäsi kokonaiskuva ei liity siihen millään lailla. Suklaalevyn tyhjän kääreen pöydälle heittäessä ja jalat sohvan päätyyn nostettuna alkaa taas muistumaan mieleen, mikä elämässä onkaan oikeasti nauttimisen arvoista. Tämä sohvalla makaava suklaavalas hetken sokerihuuman jälkeen, vaiko sittenkin hyvinvoiva ja energinen kymmeniä kiloja pienempi ihminen. On aika miettiä tarkkaan, valitseeko vartin suklaatuokion sohvalla vai ehkäpä hyvän olon, terveyden ja koon 38 vaatteet.


5. "Voin ihan hyvin aloittaa huomenna, heti aamusta!"

Niinpä tietysti. Ja toteat saman lauseen vuoden jokaisena päivänä iltapäivän tienoilla, kun aamupala on taas mennyt överiksi ja lounaalla vedetyn pizzan rasvat kietoutuvat parhaillaan sisäelinten ympärille. Näitä kuuluisia "viimeisiä ehtoollisia" taitaa moni harrastaa, koska onhan aina oikeus syödä viimeiset herkut ennen tiukkaakin tiukempaa dieettia. Ikävä kyllä nämä ehtoolliset jatkaa voittokulkuaan päivästä toiseen ja dieetti ei pääse koskaan alkamaan. Joten, jos et aloita heti, tuskin tulet aloittamaan huomennakaan.



Jospa nyt sovitaan porukalla, että jätetään nämä joutavat selitykset ja keskitytään onnistumiseen. Itselleen valehtelu on ihan turhaa ja se ei johda mihinkään. Oikeat selitykset epäonnistumiseen on itsekurin puute, laiskuus, mukavuudenhalu ja saamattomuus. Let`s face the facts.

Onko nämä yllä mainitut selitykset tuttuja? Uskon, että varmaan aika samoilla mennään, mutta kertokaa omia "hyviä" selityksiä epäonnistumisiin. Kuulisin niitä mielelläni. :)



kuva

Näin laihdutus onnistuu!

"8 tutkittua keinoa". Jep.

Sattuipa tuossa taannoin elämäntielleni muuan painonpudotukseen keskittynyt lehti. En nyt hyvää hyvyyttäni lähde tekemään shokkipaljastuksia, mistä lehdestä ko. otsikot löytyivät. (Koska löydätte sen kuitenkin.)

Keinojahan on tunnetusti niin monta kuin kirjoittajiakin, mutta eiköhän Nobel olisi pärähtänyt jo aikaa sitten sille, joka keksii satavarman menetelmän laihduttajalle kuin laihduttajalle. En tietenkään väitä, että lehtien pitäisi keksiä aina uutta, mutta eiköhän sen saman levyn pyöritys 10 vuotta ala olla jo liikaa. Lehdessä oli paljon asiaa, mutta haluaisin ensin keskittyä aiheeseen, joka keskittyy läskien tekosyiden keksimiseen.  Olen samaa mieltä tekosyistä. Jos ei ole tahdonvoimaa, ei ole keinoja. Omasta päästä kaikki lähtee ja turhalla liibalaaballa ei sitä voimaa saada.

Haluaisinkin nyt vastata ko. julkaisun toimittajalle muutamaa kohtaa koskien aika monta kertaa kuultuja vinkkejä.

Here we go:


1. Ruuhkavuosina ei ole aikaa jumpata, joten silloin kannattaa suosia neljän vartin periaatetta.

Eli aina kun löytyy vartti vaikka tv:n ääressä, kannattaa harjoittaa jotain lihaksia. Hampaita harjatessa voi harjoittaa jalkalihaksia ja kyllä, yhden jalan tasapainoharjoituksia voi tehdä jopa bussipysäkillä. No niin ja sitten pienimuotoinen gallup: Kenelle tulisi edes mieleen ko.asiat noita toimenpiteitä suorittaessaan, saati sitten tosissaan uskoa muutaman minuutin tekevän laihdutustaikoja. En halua olla negatiivinen, mutta ihan oikeasti. Minäkin kai sitten sinkkuna vedän aina salsa-askelia bussipysäkillä töihin mennessä.


2. Vesiliikunta on sun juttu, jos niveliä rasittava homma ei kiinnosta. 

No nyt päästiin asiaan. Jos kesäisin ei kehtaa mennä edes syrjäisimmille rannoille uimaan, mitenkähän spottivaloihin meneminen miellyttää uimahalleissa. Kynnys on äärettömän suuri, tiedoksi teille arvon toimittajat. Sanotaanko nätisti niin, että ei tulisi ******** mieleenkään mennä keikailemaan klassisen kauniissa Säästö-talon ainoassa sopivassa uikkarissa keskelle uimahallia. Että silleen ihan kiva vinkki, mut ehkä tää nyt ei sopinut laihduttajien lehteen. Just saying. Bonustietona se, että lehdessä sanottiin tämän vaihtoehdon olevan vaihtoehtona selitykselle "Olen liian ylipainoinen". Joo, I feel u sister.



3. Perus kuntosalilla treenaminen ja sauvakävely on tylsää. 

No shit Sherlock! Kukapa olisi tätäkään arvannut? Yhtenä vinkkinä on se, että aerobic-tunnilta tutut askelkuviot voi siirtää myös suoraan luonnonveteen tai uima-altaaseen. No, niinpä niin. Mä haluun nähdä sen ihmisen, joka pokkana vetää aerobicissä opittuja askelkuvioita itsekseen uimahallissa. Ja vilpittömästi nostan hattua, jos joku tekee noin. Vaatii tosi kovaa rohkeutta.


Siinä tärkeimmät. Oletteko saaneet hyviä vinkkejä viime aikojen laihdutusjulkaisuista?

Tinder. Lisätodistetta aiempaan.

Tinder - The fat edition

On aika  kerrata nykyajan kirouksia. Kyllä, olen ikävystynyt lihava sinkku. Siispä muutaman vakavan kuukauden harkittuani liityin kuuluisaan Tinderiin.

Noh. Ihan ensi alkuun kehoitan jokaista, joka tätä tekstiä päätyy lukemaan, pohtimaan niitä omia Facebookin profiilikuviaan, oli sitten varattu tai ei. Niinpä. Siellä ei varmaankaan näy alhaalta otettuja kuvia kaksari sekä vatsamakkarat näytellen kuvien pääosia? Olenko oikeassa?  Omissa profiilikuvissani "ota nyt se kuva ylempää, ei kun vielä ylempää!" -sääntö pätee somessa kuin somessa. Samoin kuin sukujuhlakuvissa. "Mä voin olla täällä takarivissä". Mummo:"Tule nyt tähän eteen". Minä paniikissa:" EN EN!". Painavampi asia on tietysti se, että sukujuhlien kuvat ei ole pelkkää somea varten. Ne tulee olemaan painettuna monessa eri kohteessa iäisyyden.

Tinderissähän profiilikuvat valitaan omista FB-kuvista. Sen jälkeen rajataan ikäryhmä ja sijainti numeroina, minkälaisiin tyyppeihin haluaa tutustua. Sitten vaan laitetaan sydäntä tai ruksia tyypin mukaan. Yksinkertaista. Tai no. Eihän se ole.

Ensinnäkin omat Fb-kuvani on aikamoista sokeria ja siirappia. Profiilikuvassa naama näkyy parhaasta mahdollisesta kulmasta otettuna ja kaikki muut kuvat on joko kaukaa/todella taidokkaasti otettuja lähikuvia tai vaihtoehtoisesti 6 vuotta vanhoja fotoja. Vähän kuin rikosta tässä olisi tekemässä viattomien Tinder-miesten kustannuksella.

Mutta ne tulokset. Pari viikkoa Tinderissä on tuonut eteen hyviä keskusteluja, uskomattomia matcheja, hyvin outoja henkilöitä sekä toisaalta todella timanttisia henkilöitä. Nyt ongelmana on se perinteinen. Eli miten uskaltaa näkemään ketään livenä, kun omat kuvat on mitä on. Ei omasta mielestäni todenmukaisia, varsinkaan kuuluisien kilojen osalta. Olen kuullut kauhutarinoita Tinderi-treffeistä, joissa deitti on jo heti ensimmäisten sekuntien aikana sanonut ettei tästä tule mitään. Niin, eli en todellakaan uskalla mennä tapaamaan ketään ennen kuin blogin nimen mukaan luvatut 50kg on lähtenyt (ok, 20kg).

Sanokaa mitä sanotte, mutta en vaan pysty menemään treffeille, koska kuvani ei omasta mielestäni vastaa todellisuutta.

Onko muilla samoja kokemuksia? Rarportoin teille Tinder-seikkailuja jatkossakin, varokaa!


Kuva1  Kuva2

Soorii

Mä oon pahoillani kaikest, ymmärrän et jengi suuttuu ihan aiheest. Anteeks et tajusin tän vast täs vaihees. Ei ollut tarkotus ketään suututtaa. Ehkä tää kaikki ei ollukaan tyhmyyttä. Otan vastuun täst kaikest, mut en muuttas täst mitään. SORI. (https://www.youtube.com/watch?v=buWXHsYCI3M)

No, se siitä Vain Elämästä ja terveisiä sushibuffetista. Olen laiminlyönyt blogin ja pavut hetkeksi. Sori!

Nyt on eväät hommattu ensi viikkoa varten. Löytyy papuja, munia, proteiinia, vihanneksia jne. Jääkaapista ei löydy mitään, mikä heittäisi dieettikelkkani raiteilta. Hyvää ja terveellistä ruokaa tulossa, vihdoin täysipainoisesti. Ensimmäistä kertaa moneen, moneen viikkoon voimat riitti ottamaan niskasta kiinni ja laittamaan jääkaapin kuntoon. Hyvästi te kaikki valkoiset jauhopaholaiset e-koodeineen. Aikanne on nyt ohi.

Mulla on paljon kerrottavaa ja postauksia tulossa. Olen ikävöinyt kirjoittamista, mutta en ole vain pystynyt. Nyt tuntuu siltä, että tämä on terapiaa ja itseruoskintaa parhaimmillaan. Kerrankin hyvin alkanut projekti ei yhdestä kovasta takaiskusta voi loppua, varsinkin kun täytyy ajatella nyt omaa hyvinvointia.

Tästä jatketaan! Kiitti kommenteista, vastailen niihin nyt. :) Tsempit kohtalotovereille. Nyt jatkuu minunkin tarina täällä. Luonnostelin jo uraa uurtavan lihavan ihmisen Tinder-postauksen. Kyllä vaan.  Laitan ilmoille alkuviikosta. Huh, itkettää jo nyt!

Takaiskuista noustaan kuin Fenix-lintu, laavat (läskit) karistetaan siivistä ja noustaan uuteen tulevaisuuteen, eikö niin?

Jatketaan!

ps. mahtava liharesepti tulossa!
pps. mahtava superhalpa wokkiresepti tulossa!
ppps. kivaa alkavaa viikkoa!