Iisipiisi resepti: Beans and vegetables with an Asian twist

Koska tällä kertaa kyse on vielä halvemmasta ja yksinkertaisemmasta ruoasta kuin aiemmin postaamani herkkuliha, oli pakko laittaa reseptin nimi englanniksi. Eikö kuulostakin hienommalta vieraalla kielellä sanottuna? No niin minustakin! Kukaan ei edes katsoisi kuvia, jos otsikossa lukisi keittojuurekset ja pavut vähän niinku Aasialaisittain ja viimeisetkin hyppäisivät kelkasta ekan kuvan nähtyään. 

Tää on just esimerkiksi teille, joilta ei joskus löydy kaapista juurikaan mitään ja joudut raapimalla raapimaan kaappien takaosista viimeisetkin muruset ruokaa varten. Juuri näin mulle kävi eilen ja tuloksena oli ihan mielettömän hyvä ruoka, joka tuoreilla kasviksilla olisi vielä mielettömämpi. Tsek tis aut! 

 Tarvitset: 

1 pss Keittojuureksia (0,29e)

1 Kananmuna (0,15e)

1 Sipuli (0,10e)

1. Valkosipulin kynsi (0,02e)

1/2 pakettia mustapapuja (0,55e)

Kupillinen tuoretta pinaattia (0,30e)

1/4 pkt Tuoreita herkkusieniä (0,40e)

Mausteet: Sambal oelek, Ketjap Manis ja suola + mitä haluat

(Extra: inkivääriä raasteena)

Ohje (suunnilleen näin):

1. Laita paistinpannu liedelle ja heitä oliiviöljyä/kookosöljyä hulauksellinen

2. Avaa kallisarvoinen pakastepussi ja heitä pannulle

3. Pilko sipuli ja valkosipuli ja heitä mukaan

4. Revi pinaatti ja pilko sienet ja heitä mukaan

5. Mausta millä haluat, mutta suosittelen vahvasti comboa ruususuola, ketjap manis ja sambal oelek. Jos sattuu löytymään inkivääri, suosittelen vahvasti!

6. Riko kananmuna messiin ja sekoita "muhennokseen" yhdessä huuhdeltujen mustapapujen kanssa. 

7. Maistele, lisää mausteita, maistele, lisää mausteita jne. 

Onko sambal oelek ja/tai ketjap manis tuttuja juttuja? Jos ei, niin kannattaa hankkia nämä pikku purkit kotiin, mikäli vähänkään tykkää Aasialaisesta makumaailmasta (vinkki vinkkinen:hanki vaikket tykkää kokeilematta). Näistä riittää pitkäksi aikaa iloa ja antaa noinkin simppeleille raaka-aineelle mielettömän maun. Kannattaa lisäillä pikku hiljaa (varsinkin sambalia) ja tosiaankin maistella koko ajan, ettei suun tarvitse kutsua palokuntaa paikalle. Nämä pienet elämän kuin elämän boostaajat löytyy ihan perus Prismoista jne. 

Ja minä kuin luulin ottaneeni houkuttelevan kuvan lopputuloksesta. Mutta oli hyvää ja tulee olemaan helppona ruokana tämän painonvartijan agendalla jatkossakin.

Lopullinen hinta on noin 2e, jos syöt yksin suureen nälkään. Ravintoarvoiltaan uskaltaisin sanoa, että voittaa aika monet hiilarimössöt. Ihan vaan arvauksen amatöörinä. 

Osui ja upposi!

Tässäpä vasta motivaatiolause! Ansaitsee ihan oman postauksensa.

kuva

Arjen (helvetilliset) haasteet: talvisaappaiden osto

Tämä aihehan ei tule yllätyksenä teille siskoille (ja miksipä ei veljillekin), jotka tiedätte sen. Siis SEN lähes jokaisena syksynä eteen tulevan epäinhimillisen tuskan. Edessä on siis operaatio The Talvikengät. Varrelliset, lämpimät, edulliset, tyylikkäät, hyvää materiaalia olevat, jäällä pitävä pohja, tosi kivat....

No mutta noita kenkiähän kaupat ovat pullollaan! Siitä vaan valitsemaan parhaat päältä?

Se ihminen, joka edelliset kaksi lausetta julkeaa suustaan päästää, sietää sitoa ihan itselleen pari kiloa  pumpulia pohkeisiin ja lähettää itsensä pikapostilla uudelleen saapasjahtiin. Sanonpahan vaan, tulee olemaan vaikeampaa kuin etsiä ratkaisua Suomen nuorisotyöttömyyteen. Todennäköisesti löytää jälkimmäisen vuosia aiemmin.

Näin kävi minulle. Minä ja pohkeeni lähdimme tänään toiveikkaina saapasjahtiin. "Josko ne olisivat hieman pienemmät tänä vuonna, niin voin valita mitkä saappaat haluan", mietin mielessäni ja hyppelin iloisesti kohti kauppakeskusta. Astuin sisään ensimmäiseen aarreaittaan ja näin saappaita. Täydellisiä saappaita hyllyä toisensa perään. Keräsin muutamat parhaimman näköiset mukaan ja istuin alas sovittamaan.

KENKÄKAUPPA NUMERO YKSI

SOVITUS:

1. Pari = Vaikka saappaissa oli vetoketju lähes pohjaan asti, lättäjalka ei yrityksistään huolimatta selviytynyt nilkan kohdalta itse kenkäosioon.

2. Pari = Ei vetoketjua pitkässä varressa. Tarvinneeko selittää edes? NO EI MAHTUNUT EI.

3. Pari = Puolikas vetoketju ja kapea lesti. En sano mitään. Fail.

Seuraava kauppa tuotti sentään jotain tuloksia. Ja luulenpa, että tänään oivaltamani Einsteinmainen vinkkini tulee mullistamaan vielä monen elämän, mitä tulee siis saappaisiin.

Okei, nyt asiaan. Saavuimme kenkäkauppaan numero kaksi, joka olikin valikoimaltaan hyvin huomattava.

KENKÄKAUPPA NUMERO KAKSI

SOVITUS:

1. Pari = On solkea, on niittiä, on kaikkea mitä nyt kenkäkaupan "hylätyt koristeet" -hyllystä on löytynyt. Sovitin silti, koska saappaiden varsi näytti jotenkin lihavaystävälliselle. Ajattelin repiä koristeet kotona pois. No ei tarvinnut, koska varsi ei mahtunut lähellekään siihen pohkeeni senttimäärään, mihin sen piti. 

2. Pari = Lupaavat "stretch"-osion sisältävät saappaat purjehtivat eteeni kuin sattumalta. Joustava materiaali ei voi luvata muuta kuin hyvää ihmiselle, jolla pohkeet ovat naamaakin leveämmät. Kokeilin. En kokeile toista kertaa. Sanotaanko nyt nätisti niin, että se ihmeellinen joustojousto ja vielä kerran jousto-osio näytti hyvinkin oudolta omassa jalassani. 

3. Pari = Kolmas pari toden sanoo? Sanoi se! Löysin mahtavat yksinkertaiset saappaat, joiden vetoketju on takana koko varren pituudelta. Sovitin saappaita ja totesin, ettei varren vetoketju mahdu läheskään kiinni. Sitten välähti. Laskin saappaiden vartta hieman alas ja vedin vetoketjua ylös, kun varsi oli hieman löysempänä. Menestys. Sain saappaat kiinni ja nostin varret ylös. Täydelliset saappaat olivat löytyneet. Kokeilkaa ihmeessä tätä kikkaa, ellette jo ole aiemmin koittaneet. Elämäni pelastus. Olisinpa tiennyt tämän jo vuosia sitten.

Saappaat löytyivät Deichmann (vai mikä lie) -kaupasta Ruotsista. Käykää piipahtamassa, mikäli tulee vastaan. Nettikauppakin löytyy, mutta eivät taida toimittaa Suomeen. 

Nyt saappaat ovat kuin täydellisesti sopivat hansikkaat. Vetoketjukin menee kiinni ilman varren ruttaamista nilkkoihin saakka. Kokeilaa tätä vinkkiä, niin maailmanne pelastuu! Ainakin melkein.

Älkäämme siis vaipuko epätoivoon mahdottoman edessä, joskus voi käydä mieletön tuuri. Myös saapasmarkkinoilla. 

Itsenäisyyspäivän herkkuliha (superhelppo ja halpa)

Oletko huono laittamaan hyvää ruokaa? Vai oletko todella kädetön saamaan mitään syömisen arvoista lautaselle? Onko vieraiden kylään tulo aina yhtä paniikkia ja sydänkohtausta?

Ei hätää! Tämä ei ole Ostos-TV, vaan täysin ilmaiseksi jaettava järjettömän helppo, mutta syöjän kuin syöjän tajunnan räjäyttävä liharuoka. Ja nyt te epäilijätkin siellä uskotte, koska olen maailman alkeellisin kokki, mutta kaikki ovat tätä ylistäneet. Syystäkin.

Voit nimetä tämän kuten haluat, mutta mikäli vieraaksesi saapuu vuoden 2013 ruokatrendien aallonharjalla ratsastava ruokailija, kannattaa kutsua pulled porkiksi. Muille tämä voi olla vaikkapa uuniliha, sipulinen liha, aasialainen liha (koska vähän inkivääriä ja chilia), Herni Alenin liharesepti (jos ruokailijat on Twitterissä) tai mitä sitten ikinä keksit. Ihan vieraan mukaan, sanoisin.

No niin ja alkulöpinät riittää jo. Ainekset tulevat tässä:

1 paketti porsaan uunilihaa (superhalpaa)

2 tl suolaa (ei mun mielestä niin tarkkaa)

Puolikas chili (pilko osiin)

1 tl tuoretta inkivääriä 

1 kokonainen sipuli 

1 kokonainen iso valkosipuli 

0,5 dl soijakastiketta
2 dl vettä

Kun ainekset on hallussa, etsi noin A4-kokoinen uuniastia ja heitä liha sinne. 

1. Hiero suolaa lihan pinnalle. Halkaise iso valkosipuli ja laita vuokaan. Pilko chiliä niin paljon kuin jaksat (itse vaan halkaisen kahteen osaan) ja heitä mukaan. 

2. Nyt tulee sit mun oma supertwisti tähän ohjeeseen: virallisessa Henri Alenin reseptissä käsketään laittamaan yksi sipuli, mutta minä, pieni sipulilover, laitan niitä niin paljon kuin vuokaan mahtuu. Ne sipulit on lähes parempaa kuin itse liha. Samoin valkosipuli. 

3.Lisää 2 dl vettä laatikkoon. Laita loota uuniin yhdeksi tunniksi 180 asteeseen. Sen jälkeen laita folio päälle ja anna olla kaksi tuntia 150 asteessa. Aika helppoo, jos multa kysytään. Vaan kun ei kysytä.

4. Käännä liha ympäri ämpäri ja anna olla uunissa vielä 20 minuuttia. Tässä vaiheessa lisään ihan ministi lisää vettä, jotta maailman herkullisintä lientä olisi hieman enemmän. 

5. Ota liha pois uunista (jos nyt tää oli vielä jollekin epäselvä asia) ja ihan ekana maista sitä taivaallista lientä, joka lihan ympärillä lilluu. Ehkä rohkeana kokkaajana otat lusikkaan mukaan myös pienen sipulipalan. Näin ymmärrät heti, mitä sana taivas tarkoittaa. Se on juuri se maku jonka maistat. Ai että! 

Vielä vähän mahtuu sipulia ennen uuniin menoa. 

Kyl mä sanosin, että jos oot yhtä poropeukalo kuin minä, mitä tulee siis hyvä ruoan laittamiseen, usko tätä ohjetta. Et voi epäonnistua ja liha on erittäin halpaa (n. 4-5e). Joten, tässä on kaikkien aikojen paras resepti.

Parasta lisuketta tämän lihan kanssa on kukkakaalista ja parsakaalista tehty muussi. Höyryttelee kasviksia aikansa ja muussaa ne lisäten hieman kermaa ja mausteita.

Hyvää ja suht hiilaritonta. Suosittelen!

Edit 1: Tulin katsomaan reseptiä näin jälkeen päin ja sain hirveän naurukohtauksen, kun huomasin tuon pienen ressukan ekassa kuvassa. Puhun siis lihapaketin päällä olevasta inkivääripalasta, jota tuskin kukaan muu huomaa kuin kuvan ottanut henkilö (en ainakaan minä). Varmaan ihan vaan kameran vika, kun ei tarkentanut oikein. Kuvaajassahan ei ole koskaan vika...Haha, myönnän että surkeita kuvia ja ei tee oikeutta tälle reseptille. Anteeksi Henri Alén.

Haastattelussa minä: "Projekti jatkuu ja voi hyvin".

Mikäpä olisi loogisempaa kuin haastatella itse itseään omaan blogiin? Veikkaanpa ettei monikaan asia tässä maailmassa. Ajattelin kartoittaa projektini tilannetta haastattelumuodossa, josta on vähän helpompi hahmottaa asiat kuin kilometrin mittaisesta tilityksestä.


Paljonko painat? Paljonko olet pudottanut painoa? 

Ennen syksyisen kriisin iskemistä ehdin pudottaa ihan ok tahdilla vähän reilut 4 kiloa kuukaudessa. Kilot ovat pysyneet poissa ja tällä hetkellä painan 107,4 kiloa. Luojan kiitos mitään ei ole tullut takaisin (paitsi 200g), vaikka ruokailut heitteli lokakuussa välillä paljonkin.


Päämotivaatio laihduttamisessa? 

Ulkonäkö. Olen sulkenut pois mielestäni kakkostyypin diabetekset ja muut. Ennen lääkärin aamenta en moisia edes ajattele.

Mitä ruokavalioosi kuuluu tällä hetkellä? 

Pääasiassa syön 4 hour body -kirjan ohjeiden mukaan, eli pääpaino seuraavissa alla olevissa ruoka-aineissa. Jokaisesta ryhmästä jotakin joka aterialle, niin hyvin menee ja pysyy nälkä poissa.


Proteiinit

- kananmunat
- kanaa (reisi- tai rintapalat)
- kala
- naudan- tai sianliha


Palkokasvit

- linssit
- mustapavut
- tarhapavut
- soijapavut
- härkäpavut (kiitti vinkkauksesta!)


Kasvikset ja vihannekset

- pinaatti
- parsakaali
- kukkakaali
- herneet
- vihreät pavut


Tässäpä vielä kertauksena myös perussäännöt:

1. Vältä valkoisia hiilihydraatteja. Vältä kaikkea muuta valkoista ruokaa poislukien kukkakaali. Toimii.

2. Syö samoja ruokalajeja usein ja tee kokkailusta helppoa. Varsinkin aamupala on helppo tehdä puoliunisena samalla kaavalla.

3. Älä juo kaloreita. Tämä taitaa kuuluakin jokaisen terveytensä tiedostavan elämänohjeisiin.

4. Pidä yksi herkkupäivä kerran viikossa ja anna aineenvaihdunnalle shokki!

5. Syö hedelmiä vain herkkupäivänä, koska fruktoosia ei tässä ruokavaliossa suosita.

Mitä tavoitteita sinulla on projektin suhteen loppuvuodelle? 

Nyt on 20.11. ja olen asettanut tavoitteeksi pudottaa 5 kiloa kuukaudessa. Nyt otan loppukirin ja noudatan 4 hour body -ohjeita pilkun tarkasti. Lisäksi tavoitteena on liikkua vähintään kolme kertaa viikossa. 

Mikä on vaikeinta? Mitä ruokaa on eniten ikävä? 

Välillä iskevä hiilarisuolarasvahimo on pahin, mutta menee ohi kun syö ihan mitä vaan niin, että vatsa täyttyy. Pahin ruokahimo kohdistuu perus pizzaan ja kebabiin. Nam. Lenkille lähtöön olen tehnyt porkkanaksi hyvän musiikkilistan, jota kuunnellessa ei voi jäädä paikoilleen. 

Mitä teet blogin suhteen? 

Jatkan ehdottomasti blogin pitämistä, mutta aion jatkossa olla vähän armollisempi itselleni julkaisuun päätyvien kirjoitusten suhteen. Monesti käy niin, että kirjoitan postausta ja lopulta poistan sen, kun tulee tunne että eihän tällaista joutavaa tilitystä kukaan jaksa lukea. Täytyy pitää mielessä, että ennen kaikkea löydän itse täältä helposti ruokavalion perusprinsiipit, saavutetut tulokset ja hyväksi kokemani ruokaohjeet. Kommentit kannustaa enemmän kuin uskottekaan, joten suurkiitos niistä kaikista! Toivottavasti blogi tsemppaa myös teitä jaksamaan. :) 

Jatketaan! Kesäkuntoon 2015! 

PS. Tästä eiliseen postaukseen koskien tekosyitä. Postaus oli vähän aikaa luonnoskansiossa jostain syystä, mutta nyt pitäisi taas näkyä. :)



kuva

Ne kuuluisat selitykset TOP 5

Se nyt ei varmaan tule kenellekään yllätyksenä, miten suuri osa laihduttajista epäonnistuu yrityksissään kerta toisensa jälkeen. Jostain bongasin, että vain alle 5 % painonpudottajista onnistuu. Itsehän kuulun tietenkin tähän häpeälliseen 95 prosentin epäonnistuneiden joukkoon aiempien kokeilujeni perusteella. Jos viime kuukaudet pitävät paikkansa, tällä kertaa voikin olla että yllän viiden prosentin jengiin. Mutta sinne on vielä pitkä matka.

Olen viime aikoina miettinyt paljon selityksiä, millä minä ja tuttavani ovat epäonnistumisiaan ja repsahduksiaan selitelleet. Eihän niissä ole mitään järkeä, mutta kummasti se järjen ääni aina sumentuu kun täytyy valita suklaalevyn ja salaattikulhon välillä. Tai vaikkapa lenkin ja kutsuvan sohvan välillä. Silloin ei käy pienessä mielessäkään liikakilot, vaan vain ja ainoastaan oma mukavuudenhalu ja makeanhimo. Sen jälkeen alkaa selityksien keksiminen, miksi juuri nyt valitsen ja ansaitsen mukavuudet (eli vähän pidemmälle ajateltuna läskinä pysymisen). Päivästä toiseen valinnat tehdään mukavuudenhalun mukaan ja lenkkarit saa ihan rauhassa jatkaa pölyttymistään eteisen kaapissa.


Omalla kohdallani pahimmat selitykset (+omat vastaukseni) TOP 5 -lista tulevat tässä:


1. "En ehtinyt tällä(kään) viikolla liikkua yhtään!"

Miten niin et ehtinyt? Mitä teit joka arkipäivä klo 18-21? Niin, katsoit telkkaria tai olit tietokoneella lukemassa muiden laihdutusblogeja. Ei sitten käynyt mielessä käyttää tuosta kolmesta tunnista edes tuntia kävelylenkkiin? Entä lauantai ja sunnuntai? Oliko tärkeää tekemistä aamusta iltaan vapaapäivänä? Sitähän minäkin. Laiskuuden piikkiin menee ihan suoraan, mikään muu ei tuota selitä.


2. "Ei ollut aikaa tehdä terveellistä ruokaa!" 

Mutta oli aikaa tehdä kermainen pastakastike ja vetää hiilariöverit sillä kaikista valkoisimmalla pastalla, mitä kaupasta löytyy?  Salli mun nauraa! Salaatin repiminen, muutaman tomaatin ja kurkun leikkaaminen kun tunnetusti vie tuntikausia, jopa päiviä. Ihan saat kääntää syyttävän sormen itseesi, tämäkään selitys ei mene läpi kenellekään. Olet nolo.

3. "Terveellinen ruoka on niin paljon kalliimpaa!"

Nice try, very nice! Jos nyt ihan tavallisesta terveellisestä ruoasta puhutaan, voit juosta tämän väitteesi kanssa niin pitkälle kun jaksat (eli ei kovin kauas;). Hiilarimössöt on helppo korvata. Esimerkiksi hyvän ja todella halvan wokin voi tehdä kaalista, porkkanoista, soijarouheesta, parsasta jne. Hyvä maustearsenaali tekee terveysruoastakin hyvää ja se pitäisi pitää mielessä aina kaupassa käydessä. Kukaan ei pakota kurottamaan koriin kilon pastasäkkiä, jos vihannesosastolla on Suomen oman maaperän terveystähtiä tarjolla. Tuskinpa kenellekään on käynyt kaupassa käydessä niinkään, että yksinkertaisesti siellä ei ole ollut mitään muuta jäljellä kuin vaaleaa leipää, pastaa, kermajäätelöä, sokerijogurtteja jne. Niinpä. Valintoja, valintoja..


4. "Elämästä täytyy saada nauttia!"

Tämä on ollut ehkä yleisin omista selityksistäni. Täytyy elää hetkessä ja tehdä mitä juuri siinä hetkessä haluaa, oli kyse sitten ruoasta tai laiskottelusta. Eihän sitä koskaan tiedä, milloin tuonela kutsuu ja sitten harmittaisi, jos kaapissa ollut Marabou jäi syömättä tai sohva jäi löhöilijäänsä vaille. Hetkessä on hyvä tehdä juuri näitä carpe diem -valintoja, kun elämäsi kokonaiskuva ei liity siihen millään lailla. Suklaalevyn tyhjän kääreen pöydälle heittäessä ja jalat sohvan päätyyn nostettuna alkaa taas muistumaan mieleen, mikä elämässä onkaan oikeasti nauttimisen arvoista. Tämä sohvalla makaava suklaavalas hetken sokerihuuman jälkeen, vaiko sittenkin hyvinvoiva ja energinen kymmeniä kiloja pienempi ihminen. On aika miettiä tarkkaan, valitseeko vartin suklaatuokion sohvalla vai ehkäpä hyvän olon, terveyden ja koon 38 vaatteet.


5. "Voin ihan hyvin aloittaa huomenna, heti aamusta!"

Niinpä tietysti. Ja toteat saman lauseen vuoden jokaisena päivänä iltapäivän tienoilla, kun aamupala on taas mennyt överiksi ja lounaalla vedetyn pizzan rasvat kietoutuvat parhaillaan sisäelinten ympärille. Näitä kuuluisia "viimeisiä ehtoollisia" taitaa moni harrastaa, koska onhan aina oikeus syödä viimeiset herkut ennen tiukkaakin tiukempaa dieettia. Ikävä kyllä nämä ehtoolliset jatkaa voittokulkuaan päivästä toiseen ja dieetti ei pääse koskaan alkamaan. Joten, jos et aloita heti, tuskin tulet aloittamaan huomennakaan.



Jospa nyt sovitaan porukalla, että jätetään nämä joutavat selitykset ja keskitytään onnistumiseen. Itselleen valehtelu on ihan turhaa ja se ei johda mihinkään. Oikeat selitykset epäonnistumiseen on itsekurin puute, laiskuus, mukavuudenhalu ja saamattomuus. Let`s face the facts.

Onko nämä yllä mainitut selitykset tuttuja? Uskon, että varmaan aika samoilla mennään, mutta kertokaa omia "hyviä" selityksiä epäonnistumisiin. Kuulisin niitä mielelläni. :)



kuva

Näin laihdutus onnistuu!

"8 tutkittua keinoa". Jep.

Sattuipa tuossa taannoin elämäntielleni muuan painonpudotukseen keskittynyt lehti. En nyt hyvää hyvyyttäni lähde tekemään shokkipaljastuksia, mistä lehdestä ko. otsikot löytyivät. (Koska löydätte sen kuitenkin.)

Keinojahan on tunnetusti niin monta kuin kirjoittajiakin, mutta eiköhän Nobel olisi pärähtänyt jo aikaa sitten sille, joka keksii satavarman menetelmän laihduttajalle kuin laihduttajalle. En tietenkään väitä, että lehtien pitäisi keksiä aina uutta, mutta eiköhän sen saman levyn pyöritys 10 vuotta ala olla jo liikaa. Lehdessä oli paljon asiaa, mutta haluaisin ensin keskittyä aiheeseen, joka keskittyy läskien tekosyiden keksimiseen.  Olen samaa mieltä tekosyistä. Jos ei ole tahdonvoimaa, ei ole keinoja. Omasta päästä kaikki lähtee ja turhalla liibalaaballa ei sitä voimaa saada.

Haluaisinkin nyt vastata ko. julkaisun toimittajalle muutamaa kohtaa koskien aika monta kertaa kuultuja vinkkejä.

Here we go:


1. Ruuhkavuosina ei ole aikaa jumpata, joten silloin kannattaa suosia neljän vartin periaatetta.

Eli aina kun löytyy vartti vaikka tv:n ääressä, kannattaa harjoittaa jotain lihaksia. Hampaita harjatessa voi harjoittaa jalkalihaksia ja kyllä, yhden jalan tasapainoharjoituksia voi tehdä jopa bussipysäkillä. No niin ja sitten pienimuotoinen gallup: Kenelle tulisi edes mieleen ko.asiat noita toimenpiteitä suorittaessaan, saati sitten tosissaan uskoa muutaman minuutin tekevän laihdutustaikoja. En halua olla negatiivinen, mutta ihan oikeasti. Minäkin kai sitten sinkkuna vedän aina salsa-askelia bussipysäkillä töihin mennessä.


2. Vesiliikunta on sun juttu, jos niveliä rasittava homma ei kiinnosta. 

No nyt päästiin asiaan. Jos kesäisin ei kehtaa mennä edes syrjäisimmille rannoille uimaan, mitenkähän spottivaloihin meneminen miellyttää uimahalleissa. Kynnys on äärettömän suuri, tiedoksi teille arvon toimittajat. Sanotaanko nätisti niin, että ei tulisi ******** mieleenkään mennä keikailemaan klassisen kauniissa Säästö-talon ainoassa sopivassa uikkarissa keskelle uimahallia. Että silleen ihan kiva vinkki, mut ehkä tää nyt ei sopinut laihduttajien lehteen. Just saying. Bonustietona se, että lehdessä sanottiin tämän vaihtoehdon olevan vaihtoehtona selitykselle "Olen liian ylipainoinen". Joo, I feel u sister.



3. Perus kuntosalilla treenaminen ja sauvakävely on tylsää. 

No shit Sherlock! Kukapa olisi tätäkään arvannut? Yhtenä vinkkinä on se, että aerobic-tunnilta tutut askelkuviot voi siirtää myös suoraan luonnonveteen tai uima-altaaseen. No, niinpä niin. Mä haluun nähdä sen ihmisen, joka pokkana vetää aerobicissä opittuja askelkuvioita itsekseen uimahallissa. Ja vilpittömästi nostan hattua, jos joku tekee noin. Vaatii tosi kovaa rohkeutta.


Siinä tärkeimmät. Oletteko saaneet hyviä vinkkejä viime aikojen laihdutusjulkaisuista?

Tinder. Lisätodistetta aiempaan.

Tinder - The fat edition

On aika  kerrata nykyajan kirouksia. Kyllä, olen ikävystynyt lihava sinkku. Siispä muutaman vakavan kuukauden harkittuani liityin kuuluisaan Tinderiin.

Noh. Ihan ensi alkuun kehoitan jokaista, joka tätä tekstiä päätyy lukemaan, pohtimaan niitä omia Facebookin profiilikuviaan, oli sitten varattu tai ei. Niinpä. Siellä ei varmaankaan näy alhaalta otettuja kuvia kaksari sekä vatsamakkarat näytellen kuvien pääosia? Olenko oikeassa?  Omissa profiilikuvissani "ota nyt se kuva ylempää, ei kun vielä ylempää!" -sääntö pätee somessa kuin somessa. Samoin kuin sukujuhlakuvissa. "Mä voin olla täällä takarivissä". Mummo:"Tule nyt tähän eteen". Minä paniikissa:" EN EN!". Painavampi asia on tietysti se, että sukujuhlien kuvat ei ole pelkkää somea varten. Ne tulee olemaan painettuna monessa eri kohteessa iäisyyden.

Tinderissähän profiilikuvat valitaan omista FB-kuvista. Sen jälkeen rajataan ikäryhmä ja sijainti numeroina, minkälaisiin tyyppeihin haluaa tutustua. Sitten vaan laitetaan sydäntä tai ruksia tyypin mukaan. Yksinkertaista. Tai no. Eihän se ole.

Ensinnäkin omat Fb-kuvani on aikamoista sokeria ja siirappia. Profiilikuvassa naama näkyy parhaasta mahdollisesta kulmasta otettuna ja kaikki muut kuvat on joko kaukaa/todella taidokkaasti otettuja lähikuvia tai vaihtoehtoisesti 6 vuotta vanhoja fotoja. Vähän kuin rikosta tässä olisi tekemässä viattomien Tinder-miesten kustannuksella.

Mutta ne tulokset. Pari viikkoa Tinderissä on tuonut eteen hyviä keskusteluja, uskomattomia matcheja, hyvin outoja henkilöitä sekä toisaalta todella timanttisia henkilöitä. Nyt ongelmana on se perinteinen. Eli miten uskaltaa näkemään ketään livenä, kun omat kuvat on mitä on. Ei omasta mielestäni todenmukaisia, varsinkaan kuuluisien kilojen osalta. Olen kuullut kauhutarinoita Tinderi-treffeistä, joissa deitti on jo heti ensimmäisten sekuntien aikana sanonut ettei tästä tule mitään. Niin, eli en todellakaan uskalla mennä tapaamaan ketään ennen kuin blogin nimen mukaan luvatut 50kg on lähtenyt (ok, 20kg).

Sanokaa mitä sanotte, mutta en vaan pysty menemään treffeille, koska kuvani ei omasta mielestäni vastaa todellisuutta.

Onko muilla samoja kokemuksia? Rarportoin teille Tinder-seikkailuja jatkossakin, varokaa!


Kuva1  Kuva2

Soorii

Mä oon pahoillani kaikest, ymmärrän et jengi suuttuu ihan aiheest. Anteeks et tajusin tän vast täs vaihees. Ei ollut tarkotus ketään suututtaa. Ehkä tää kaikki ei ollukaan tyhmyyttä. Otan vastuun täst kaikest, mut en muuttas täst mitään. SORI. (https://www.youtube.com/watch?v=buWXHsYCI3M)

No, se siitä Vain Elämästä ja terveisiä sushibuffetista. Olen laiminlyönyt blogin ja pavut hetkeksi. Sori!

Nyt on eväät hommattu ensi viikkoa varten. Löytyy papuja, munia, proteiinia, vihanneksia jne. Jääkaapista ei löydy mitään, mikä heittäisi dieettikelkkani raiteilta. Hyvää ja terveellistä ruokaa tulossa, vihdoin täysipainoisesti. Ensimmäistä kertaa moneen, moneen viikkoon voimat riitti ottamaan niskasta kiinni ja laittamaan jääkaapin kuntoon. Hyvästi te kaikki valkoiset jauhopaholaiset e-koodeineen. Aikanne on nyt ohi.

Mulla on paljon kerrottavaa ja postauksia tulossa. Olen ikävöinyt kirjoittamista, mutta en ole vain pystynyt. Nyt tuntuu siltä, että tämä on terapiaa ja itseruoskintaa parhaimmillaan. Kerrankin hyvin alkanut projekti ei yhdestä kovasta takaiskusta voi loppua, varsinkin kun täytyy ajatella nyt omaa hyvinvointia.

Tästä jatketaan! Kiitti kommenteista, vastailen niihin nyt. :) Tsempit kohtalotovereille. Nyt jatkuu minunkin tarina täällä. Luonnostelin jo uraa uurtavan lihavan ihmisen Tinder-postauksen. Kyllä vaan.  Laitan ilmoille alkuviikosta. Huh, itkettää jo nyt!

Takaiskuista noustaan kuin Fenix-lintu, laavat (läskit) karistetaan siivistä ja noustaan uuteen tulevaisuuteen, eikö niin?

Jatketaan!

ps. mahtava liharesepti tulossa!
pps. mahtava superhalpa wokkiresepti tulossa!
ppps. kivaa alkavaa viikkoa!

Motivaatiokolmoset part 4

Taukoa on tullut, mutta motivaatio ei ole hälvennyt. Ruokailut tämän kriisin keskellä on mennyt niin, kuin on maistunut. Eli vähän miten sattuu. Motivaatio ei ole ollut karkkihyllyjen puolella, päinvastoin.

Tapahtui mitä tapahtui, tuskin on mitään parempaa, kuin ottaa itseään niskasta kiinni?

Eli, on aika seuraaviin motivaatiokakkosiin poikkeuksellisesti: 

1. Kaksoisleuka

Mistäs tuo pieni helmalakana naamani alle ilmestyi? Ihan huomaamatta hiipi kasvojeni alle. Tästä en kommentoi muuta, kuin että näyttääpä "kivalta" kuvissa. Syöty on.

2. Hihattomat mekot

"Hei vaan, kiva tutustua", kättelen tuntematonta alli heiluen vallattomasti puolelta toiselle. En siis vieläkään löytänyt sopivaa boleroa (jotka oli in 15 vuotta sitten). Jes, juhlapukeutuminen on mun juttu. Jos saa pukeutua roskapussiin.

 Nyt ruotua peliin!

Tsemppiä, siskot ja veljet! 

Hetkinen, hetkonen, hetki vain.

Päätä itse, minkä valitset.

Projektini alkoi hyvin ja sitouduin siihen niin hyvin, etten olisi itse koskaan uskonut. Rasvakiloja tippui.

Silti. Elämä vaan joskus heittää niin odottamattomia asioita eteen, että täytyy pysähtyä hieman pidemmäksi aikaa.  Näin kävi minulle ja uusi ruokavalio oli viimeinen ajattelemisen arvoinen asia. Toivottavasti ymmärrätte. Rakkaus papuihin ja Tim Ferrisiin ei ole hälvennyt mihinkään

Pelkästään tämän postauksen kirjoittaminen antoi paljon uskoa. :) Täältä vielä noustaan!

Kertokaa te muut, miten projektit etenee? Jos annatte luvan, julkaisen blogittomien kommentit blogissani? :) 

Miksi olen yli 100 kiloinen?

Arvon kuulijat, kansalaiset sekä kanssalaihduttajat,

Minäpä kerron.

Pohdin hetken, mistä tämä kaikki "maallinen mammona" on kertynyt. Listailin hieman old school -tyylillä, eli lyijykynän ja ruutupaperin turvin, miten tähän kasaan on päädytty. Sain selkeän Top 3 -listan .


1. Suklaa

Yläasteella suklaa alkoi maistua. En todellakaan ollut ylipainoinen silloin, vaikka niin tietenkin itse  luulin. Painoindeksi oli tuolloin normaalin alarajalla. Kävin silti vähintään kolme kertaa viikossa rehellisen Fazerin sinisen häpeissäni lähikaupasta. Ja kyllä vaan, se hävetti ostaa jo silloin! Jostain syystä suklaan himo oli kova, vaikka olin opetellut kahviakin juomaan. Yläasteen painokehitykselle en keksi muuta syytä, kuin karkit ja suklaat. Urheilin kuitenkin vähintään 4 x viikossa.


2. Liikunta jäi 

Lukiossa liikunta jäi ja juhliminen darramättöineen tuli kehiin. Sitä kun ei ollut kerran viikkoon, vaan vähintään kolme kertaa. Kilot, welcome! Vetelin ruokaa kuitenkin muidenkin edestä, koska ei kovin muu koulukaveri tuolloin lihonut. Joten syyttävä sormi ruokineen osoittaa tänne!


3. Viimeinen niitti

Kotoa lopullisesti pois muuttaminen. Oma ruoka, oma valta ja omat juomat. Joo-o. Se tie koitui kohtaloksi ja paino nousi parissa vuodessa +30kg. NICE. Pakastepizzat, leipä, juusto jne. You name it. #neveragain



Onneksi ongelma on nyt paikallistettu ja päästään tekemään asialle jotain. :)

Päivitystä, päivitystä

(No älkää sentään ampuko huonon otsikon vuoksi)

Voitteko kuvitella, eilen alkoi kolmas railakas viikko näiden tukkeutuneiden hengitysteiden kanssa. Joka tapauksessa, uhmasin flunssaa ja kävin kävelemässä lenkin. Hölkkäaskelia en sentään ottanut, vaikka olisin ihan oikeasti halunnut.

Ja nyt tulee se tunnustusosio. Olin lauantaina kunnolla rimpsalla, bilettää, juhlimassa, partyymassa, ottamas kuppii jne. Jokainen voi valita oman terminsä listalta. Jokaiselle jotakin? Ja taisin feilata parantumiseni sitten siihen. Kurkku karheana, hyviä bileitä muistellessa, on taas aika miettiä. Miettiä, mihin sitä olikaan matkalla ja oliko varaa riskeerata flunssa lauantaina. No, sanokaa mitä sanotte, oli sen arvoista. Sen verran hyvät juhlat oli järkätty. :)

Mutta nyt. Vaikka ruoka ei flunssan takia maistu, lähtee  vanha tuttu ruokavalio huomenna liikkeelle. Nyt ei ole varaa enää selityksille vedellä sokerimehuja flunssaan, vaan vitamiinit haetaan järkevämmistä paikoista.

Mulla on ikävä juoksemaan. Oon tehnyt erinomaiset juoksulistatkin. Joten, GOD, miksi olen tässä helevetin yskässä edelleen?

Tsempit kanssalaihduttajille, teillä kyllä menee hyvin! Pus! 

Motivaatiokolmoset PART 3

Tarve vaatii motivaatiota. Tässä seuraavat kolme tärkeää pointtia.


1. "Ei mulla ole kuuma".

Vastaan, kun joku ihmettelee miksi päälläni on pitkähihainen paita ja pitkät housut. Helteellä. "Ei mulla ole kuuma". Hmm. EIPÄ. Kuoleman kielissä helteissä tässä ryömin. Aina voi yrittää selittää, tietysti. Eri asia, uskooko kukaan. Pukeutumiseni menee aina sen mukaan, mikä näyttää laihimmalta. Helteellä laitan käsisellut peittävän paidan, vaikka kuumuus vaatisi muuta. Pitkät housut peittävät sen mitä pitääkin. En varmasti ole ainoa? Hiki valuu, mutta pakko silti laittaa ne laihentavimmat vaatteet. Monta kerrosta vaatetta hakkaa sen, että läskini heiluisi valtoimenaan. Uskon.


2. Piilottelu kaupassa

Ennen tätä uutta ruokavaliota kaupassa käydessäni, aina kassalla PIILOTIN (kyllä) suklaat ja muut muiden tavaroiden alle hihnalla,  ettei seuraava asiakas niitä vahingossakaan näe. Totta se on. Salaatit ja muut suklaalevyjen ja einesten päälle. Naurettavaa, tiedän kyllä. Jotenkin se vaan hävetti silloin ja hävettäisi nytkin. Olen syyllistynyt siihenkin, että ostin tuuheita salaattipuskia vain sen takia, että pystyin peittämään niillä herkut. Yep, heittäkää vaan puukkoja. Heittäkää, olen valmis.


3. Istuminen

Ehei, ei ollenkaan niin luonnollinen juttu, kuten te syntiset normaalipainoiset luulette. Minun täytyy aina löytää se "edullisin" istumapaikka itselleni. Lattialla istuminen on toisinaan armollisinta ja toisinaan taas sohva, jossa ottaa tyynyn syliinsä peittämään pahimpia muhkuroita. Pöydän äärellä istuminen on parasta, mitä lihavalle voi sattua. Suosin siis sitä. #anteeksi


Osuiko yksikään kohta, sisters? Olenko ainoa?

Terveisin, Flunssa-minä

Nyt saa riittää, tyhmä flunssa!

Flunssa, my dear lover.

Nyt olemme menneet jo liian pitkälle suhteessamme. Yskä, nuha ja muut sivulliset, ette ole poistuneet kun aikanne ovat koittaneet. Nyt vaadin, että sinä Flunssa ystävinesi poistutte takavasemmalle välittömästi elämästäni.

En ymmärrä, mikä tämä flunssakierre on nyt olevinaan, edelleen. Kaksi viikkoa yhtä kärsimystä kera kuumeiden ja elämäni pahimpien yskien. Ja sehän se ei hellitä edelleenkään. Oliko tämä nyt ihan oikeasti rasvajumalien kosto siitä, että kävin 13 päivää sitten rehellisellä juoksulenkillä? Kertokaa,  onko? Ja olihan se varmaan. Hävyttömät rasvajumalat!

Paino on pysytellyt samoissa 107 kilon lukemissa, kuten aiemminkin. Edelleenkään ruoka ei maistu ja väsymystila on vertaansa vailla. Tähän vaikuttaa moni muukin asia, mutta varmaankin elelen tällä hetkellä sillä kuuluisalla säästöliekillä. Toisaalta vetelen kyllä sokerimehuja, jotka ovat ainoita jotka maistuu tällä hetkellä. No, nehän ne sokerikiloset pitääkin yllä.

Mutkien kautta olen kuullut ihmisistä, jotka kärsii samasta parin viikon flunssasta. Mutta olenko vain huonokuntoinen, joka kärsii kaikesta pidempää? Veto poissa ja vaikeaa nostaa edes kättä jääkaapin ylähyllylle. Vaikeeta.

Nyt otan itseäni niskasta (niskaläskistä) kiinni ja jatkan.

Nämä kausiflunssat ei minua lannista, sanokaa mitä sanotte! 

Kuume ja ruokahalu

Niistä ei voi puhua edes samassa lauseessa.

Flunssa pitkittyikin ja vasta tänään olen uskaltanut raikkaaseen ilmaan. Yskin edelleen joka toinen sekunti ja nenää koristaa Serlatupot. Henki kulkee silloin tällöin.

Ruokahalu on edelleen poissa. Tänään söin puolikkaan ruisleivän ja yritän syödä illan mittaan vielä jotakin, ettei nyt ihan näänny. Mustaviinimarjamehua olen juonut tällä viikolla enemmän kuin koko Suomen kansa yhteensä koko alkuvuonna. Täytyy kyllä kiittää mustaviinimarjajumalia siitä, että lähettivät niin monta pensasta vanhempieni mökin pihaan. Kyllä kelpaa, kun saa juoda kotitekoista mehua ilman lisäaineita ja järkyttävää määrää sokeria.

Olen varmaankin ollut tällä viikolla säästöliekillä, kun painokin on pysynyt samoissa lukemissa. Saa nähdä mihin viisari huomenna värähtää, kun minä ja kilo räkää (anteeksi mielikuva) astumme käsi (nenä) kädessä puntarin armottomaan testiin. Ainiin, yksi päivä söin muutaman karkin. Ja kyllä, ihan käsi sydämellä todistan, että vain pari. Syöminen on ollut siis todella heikkoa.

Alkaa olla jo olla kova ikävä papukokkailuja ja niiden makua. Huomenna (virallinen cheat day) syön mitä mieli tekee, jos ruokahalu vähänkään tästä paranee. Sunnuntaina pavut ottavat ansaitun ruokapomon roolinsa takaisin ja jatketaan samaan malliin, niin kuin hyvinä vanhoina aikoina (viikko sitten). Olen tässä viikon aikana etsinyt uusia reseptejä esimerkiksi Instagramista, joten innolla odottelen ensi viikkoa. Vinkkinä, löytyy esim. #4hourbody #4hourchef #4hourrecipes #4hb

Harmittaa, että niin monta postausta on jäänyt väliin tälläkin viikolla. Jatkankin tästä motivaatiokolmosten kirjoittamista, jotta flunssan jälkeinen elämä alkaa jouhevasti.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

kuva

39 astetta kuumuutta

Ja niinhän siinä kävi, että joitakin päiviä sitten viiltävä kurkkukipu iski yllättäen ja sitä seurasi kuumottavat 39 astetta puhdasta kuumetilaa. Ensimmäinen lenkki pienine juoksuineen oli perjantaina ja kurkku alkoi reistailla lauantaina. Sattumaako? Manasiko lenkkipolku minut ja juoksuyritykseni samantien?

Nyt vihdoin tulevaisuus alkaa kirkastua ja luulenpa, että huomenna taas pääsen takaisin rytmiin. Nyt ruokahalu on ollut poissa ja ainut ruoka, joka on mennyt alas on ollut todella yllättäen hernekeitto. Kyllä kuume saa ihmisen ruokamieliteot muuttumaan, jos minulta kysytään.

Palaan huomenna asiaan, jos ja kun tämä sairastelu saadaan kunnialla finaaliin.

Mukavaa viikkoa kaikille! Toivottavasti ehdin huomenna lukemaan muidenkin blogit läpi. :)

Huh huh, shokkipaljastus!

4 sekuntia kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Ei varmaan tarvitse sanoa mitään. Yllätin itsenikin. Onko tämä unta?

(Pahoittelut Iltalehtimäisestä otsikoinnista)

Kuukaudessa -4,2 kiloa, käy!

Lähes kuukausi sitä kuuluisaa uutta elämää takana ja olo paranee jatkuvasti. Kävin lauantaina puntarilla ja onneksi oli taas reilu kilo pudonnut. Tästä on hyvä jatkaa, vaikka rehellisyyden nimissä odotin ensimmäiseltä kuulta hieman parempaa tulosta.

Onneksi se, mikä tekee täydellisen eron entisiin yrityksiini on fakta, etten ole luovuttanut. Kuten aiemmin jo mainitsin, joka ikisessä aiemmassa painonpudotusyrityksessä olen odottanut huimia tuloksia muutamassa viikossa. Tällä kertaa jokainen gramma vähemmän on voitto ja olen valmis pitkään rupeamaan, jotta tavoitteisiin päästään.

Pidemmittä puheitta, tässä kertaus painotaulukkoon:

PAINOKEHITYS

4.8.    111,4 kg (lähtöpaino)
9.8.    109,3 kg  (-2,1 kg)
16.8.  108,4 kg (-0,9 kg)
30.8.  107,2 kg (-1,2 kg)


Yhteensä lähtenyt 4,2 kiloa.





Jos saan itse veikata (totta kai saan, koska tämä on oma blogini), niin sanoisin että nuo neljä kiloa on lähtenyt kasvoista ja vatsan alueelta. Kaksoisleuka on pienentynyt ja vatsa on vähän litteämpi.

Nyt vaan kuria peliin ja vähintään samat tulokset syyskuussa, eikö niin?

Helppo, hyvä ja todella ravitseva aamupala

Tämä viikko on mennyt uskomattoman hyvin. Ruoka maistuu ja kaikki on oolrait. Välillä unohdan syödä, koska nälän tunnetta en ole juurikaan havainnut. Siitäpä onkin pitkä aika, monta vuotta, kun nälkä on viimeksi vaivannut. Aina ollut ravitsemus niin sanotusti "kohdallaan". Koko ajan jotain lappanut suuhun, joten ei se nälkä ole voinut yllättää, vaikka kuinka on yrittänyt kaikkien niiden rasvakerrosten takaa. On ollut mistä ottaa sitä vararavintoa. Varmaankin.

Nyt myös kilot aiheuttaneet pahantekijät, eli kansankielellä mieliteot ovat onnekseni loistaneet poissaolollaan, elämä on ihmeellistä!

Tämän viikon aamupalojen kuningas on ollut konkreettisesti nimetty pinaattipapumunakas. Helppo tehdä ja pitää nälän poissa todella kauan, suosittelen!

Tarvitset: 

2 dl pakastepinaattia (esim. Lidl, 1,49e / 750g)

3 luomu kananmunaa (jos perusmunia, käytä kahdesta vain valkuaiset)

1 dl mustapapuja  (esim. GoGreen liotetut 1,09e purkki, Prisma)

Merisuola

Pippuri

Muut mausteet mielen mukaan (Herbamare jne.)
+ Sähkö, liesi, paistinpannu, öljy ja muut länsimaisen ihmisen ylellisyydet

What a beautiful mess?

Oliiviöljyä pannun pintaan, munat päälle ja hetken kuluttua pinaatti + pavut. 

Paista hetkinen ja heittele mausteet päälle. Tämän helpommaksi tämä ei mene.

Toimii hyvin myös aamutoimien lomassa, ei kestä kauaa.

 Onko se tämä? Onko tämä tosiaan vuoden ruokakuva? Huomaa hämäyksenä laitetut rucolat, 

jotta annos näyttää edes vähän paremmalta. No, toivottavasti havainnollistaa edes vähän, miltä tuleman pitää. Todennäköisesti yllätyt positiivisesti, kun näet oman tuotoksesi. Se on nimittäin paremman näköinen kuin annan tässä olettaa.

Mutta uskokaa kun sanon, että tämä on mainio aamupala ja pitää nälkää hyvin poissa ainakin omalla kohdallani. Ravintoarvot ovat erittäin kohdallaan ja makukin omasta mielestäni voittaa aiemmin nauttimani brekkarin kera perus paahtoleivät kilolla voita ja kahdella kilolla juustoa. No vähän jos liioittelen määriä, niin ei kai se haittaa. Yli sadan kilon raahaajalla on oikeus liioitella asiaa kuin asiaa.

Kokeilkaa vaikka kerran tai kaksi - tästä aamupala ei muutu paremmaksi. 

T. Runeberg

Päivä läskinä

Olen aina halunnut tehdä tällaisen päivä muotibloggarina -postauksen. Harmi vaan, että tämä ei ole muotiblogi. Siispä valotan päivääni anonyyminä lihavana ihmisenä ajalta ennen uuden ruokavalion aloittamista. Tietysti osa näistä pitää edelleen paikkaansa.

Varoitus, tulossa karu totuus!

07.00 Herätyskello pirahtaa ja huomaan taas ahtaiden hengitysteiden olleen varsinaisessa rääkissä tyynyn kuolamäärästä päätellen. Sentti sentiltä hilaudun peiton alta pois ja suuntaan aamutoimille. Hampaita pestessä ihailen kaksoisleuan uusia ulottuvuuksia. Tästä alkaa hyvä päivä! 

07.15 Vaatteiden valinta. Mitähän laittaisi tänään? Ainiin. Mustaa, löysää ja mahdollisimman laihentavaa. Eli ne samat vaatteet mitkä aina muulloinkin. 

07.30 Aika lähteä. Juoksen bussiin 100 metriä ja istuuduttuani tunnen hikeä jo puskevan. Tuntuu, että penkit on jotenkin pienentyneet sitten viime vuoden. Toivon taas, ettei kukaan kanssamatkustaja erehdy viereen. Se on nimittäin aina se sama juttu, eli joku istuu viereen kunnes heilahtaa hieman takaisin käytävää kohden, tajuttuaan ettei mahdu kunnolla omalle puolelleen. Siinäpä sitten istun seuraavat 20 minuuttia häpeän ja hien loistaessa kasvoilta. 

08.00 Töissä. Huomaan kuinka moni muu jaloittelee ja venyttelee puolen tunnin välein. Itsehän istun selkä kaksinkerroin työtuolillani ja näpyttelen paksuilla sormillani tietokonetta monta tuntia putkeen. 

11.00 Lounas ja suuntana ravintola, jossa voi itse ottaa ruoan. Tuleeko muille soulsistereille aina ruokaa ottaessa sellanen tunne, että täytyy vähän vilkuilla miten paljon seuralaiset ottaa? Minun pitää! Sitten se vasta hävettääkin jos istuu pöytään ja huomaa, että toisilla on SE täydellinen lautasmalli, tai mikä painajaista, pelkkää vihreää. Siinähän sitten nöyränä tyttönä vetelet omaa 15:sta lihapullan annosta kermakastikkeineen kaikkineen.

14.00 Kahvitauko. Onneksi ei ole ollut tapana vedellä töissä mitään herkkuja. Ei kyllä muillakaan. Kahvipöydässä puhutaan liikunnasta ja tämä suu pysyy vaiti punaisen naaman kera. Ainakin toistaiseksi. 

16.00 Pois töistä ja kauppaan. Ostan nykyään monen päivän ruoat kerralla, joten kovia kiusauksia ei tietenkään pitäisi olla. Tänään kuitenkin eksyin (no niin varmaan) kauppaan, jossa on loistavat juustohyllyt. Magneetin lailla savustettu gouda veti kättäni puoleensa ja pakotti ottamaan mukaan. Otin. 

17.00 H&M. Uusia housuja täytyy löytää. Muutamat hyvännäköiset löytyy. Ja sitten ei muuta kun kokoja etsimään. Löytyy 34, 38, L, 36, S, 40, M, 32(!)....jne. Joka päivä tämä sama surullinen tarina. Ja Citymarketin superstrech-housuosastoille en vielä suostu. En en en! Joskus H&M:lläkin käy tuuri, kun löydän ne ainoat liikkeeseen tilatut 46:set. 

18.00 Kotona. Suuret on suunnitelmat. Tänään luvassa ainakin vaatekaapin ja keittiön täydelliset siivoustalkoot. 

20.00 Huomaan etten ole tehnyt kumpaakaan. Sen sijaan alkuillan tv-ohjelmat on hyvin muistissa ja  nälkä alkaa kurnia. Vähemmästäkin raatamisesta! Pastat liedelle, lihaa pannuun ja tomaattinen sokerikastike (ketsuppi) viereen odottelemaan kuorrutusvuoroaan. Nam.

20.30 Ällöttävä roskapussi odottaa lähtöä eteisessä. En millään jaksa viedä, ihan liikaa vaatia sellaista urheilusuoritusta tähän aikaan illasta. Yöunet varmaan menisi. 

21.00 Illanvietto jatkuu täysin vatsoin. Telkkarin ruokaohjelmat ei nyt auta yhtään tätä dieettiä! Käyn minipalan (puolet) goudaa. 

23.00 Nukkumaan kierähtäminen.

 

Muutama helmi ostoskorista

Neljäs viikko on lähtenyt hyvin käyntiin, viime viikon reissumässäilystä huolimatta. Turvallista olla taas kotona ja tehdä tuttua ruokaa. Hiilarimätöt näkyi ja tuntui heti, koska turvotusta ja väsymystä esiintyi vielä sunnuntaina. Hyvä ja napakka muistutus, ettei paluuta entiseen hiilaritaivaaseen (helvettiin) enää ole. Olenkin jo aloitellut kirjoittamaan ruokahistoriaani, joka on karu ja jokaisen Olet mitä syöt -coachin painajainen. Siinä ruokavaliossa ei paljon proteiinit ja vitamiinit loistaneet. Valkoiset hiilarit näyttelivät sekä pää- että sivurooleja. Proteiinit taisi esittää niitä rooleja, jotka esiintyvät leffoissa kerran tai pari, esimerkiksi kaupassa myyjänä tai postimiehinä/naisina.

Kävin tänään puntaroimassa massiivisen rasvakertymäni ja tulos oli samaa luokkaa kuin edellisessä vaakakohtaamisessa. Pelkäsin lisäkiloja, mutta onneksi pääsin huokaamaan helpotuksesta. Saa nähdä mitä tulevan lauantain kamppailu Vaa´an numerot vs. minä onnistuu.


Kävin taas täydentämässä ruokavarastoja ja löysin pari uutta suosikkia Lidlistäkin, nimittäin pinaattia ja vihreitä papuja. Palataan ensin ruokavaliohistoriassani taaksepäin, nimittäin mustapapuihin.

 Mustapavut (1,08e / kpl, Prisma)

Nämä on ihan ykköspapuja, mestareita lajissaan! Jos pavut laitetaan tappelemaan keskenään areenalle, nämä voittaa. Olen löytänyt oman kaupungin kaupoista toistaiseksi näitä liotettuja versioita mustapavuista vain Go green -tetrassa sekä sellaisessa sinisessä anonyymissä (eli en muista merkkiä) tölkissä. Näitä on todella helppo käyttää. Purkki auki, pavut siivilään ja vain uno momento kovalla paineella kraanasta vettä päälle. Musta neste huuhtoutuu ja pavut ovat käyttövalmiit. Koska pavut on säilötty suolaveteen, ne maistuu ihan sinällään, mutta usein heitän päälle hieman oliiviöljyä ja mustapippuria. Maku on taattu esimerkiksi salaatin, keiton tai ihan vaan kananmunan kanssa syötäväksi. Tykkään!

Ravintoarvot:

Not bad! (Anteeksi kuvanlaadun yht`äkkinen lasku. Otin jälkikäteen puhelimella)

   

Kidneypavut (1,09e / kpl, Citymarket)

Näitä olen käyttänyt satunnaisesti silloin tällöin. Maultaan hyviä, kuten edeltäjänsäkin. Purkki auki ja pavut huuhtelun kautta lautaselle tai pannulle. Helppoa jälleen kerran. Purkki on niin ruma, että oli pakko laittaa rekvisiitaksi kananmunia, pannuun kun nekin raukat oli matkalla. Luomumunia on mennyt paljon viime viikkoina, kiitos tuttavien kanalan munatehtaan, josta niitä saa hyvin pidetyiltä ja rakastetuilta kanoilta. Munia kuluu lähes jokaiseen aamupalaan jossain muodossa. Eikä varmaan ihme, että papujen todellista nimeä ei ole suomennettu. Moniko ostaisi munuaispapuja? Not me!

"Ei huono", sanoisi Uotisen Jorma tähänkin.

Kippari-Kalle presents:

Pinaatti 

(1,49e / 750g pussi, Lidl)

Uusia löytöjä, järjetön supervoimasäkki puolentoista euron hintaan! Kippari-Kalle kiittää ja kumartaa tästä valinnasta, näytettyään esimerkkiä jo vuosikymmenet. Kyllä se Kalle tiesi mistä puhui, vaikka suuri yleisö heräilee vasta pikkuhiljaa. Lidl on kyllä hehkuttamisen arvoinen paikka, AMEN!

Ravintoarvot kätevästi TÄÄLTÄ

Kokonaiset vihreät pavut (1,49e / 750g pussi, Lidl)

Toinen hyvä löytö Lidlistä. Nämä herkut makoili ihan rauhassa pinaattipussien vieressä pakastealtaassa, joten suunnistaminen näiden luo oli helppoa ihan ilman kompassiakin. Näistä tykkään myös, ehkä maku ja koostumus voittaa jopa Kipparin pinaatit. Jokaisella täytyy olla se oma suosikki, eikö niin? Nämä nimettäköön minun mukaan, eli aikamme papulegendan.  And The Green Bean Award goes to..... 

Ravintoarvot keitettynä ja suolattuna TÄÄLTÄ 

Loppuun yllätyssalakuva, suoraan Seiskasta!

Tänään nautittu ylivalottunut, superkuivalta ja todella surkealta näyttävä lounas. Tällä kertaa kuva ei kerro edes sitä ensimmäistä sanaa, tuhannesta puhumattakaan. Uskokaa tai  älkää, kanafilee oli järjettömän mehukas, säälittävän yksinäinen kukkakaalinuppu maukas, mustapavut loistivat omalla pienellä estraadillaan ja pienimuotoinen salaatti kesäkurpitsan, paprikan, mustapippurin ja balsamicon sopuisalla sekoituksella hakkaisivat makujen sinfoniallaan jopa.... makaronijauhelihasotkun? Kyllä, hieraiskaa silmiänne ja uskokaa. Parempaa oli sekä koostumukseltaan että tuoreilta mauiltaan. 

Loistavaa viikkoa kaikille kanssataistelijoille (mm. Sadas kerta toden sanoo, Äiti tahtoo kuosiin, Corapipo, Asioitas!, Operaatio hihaton toppi, Pullero laihduttaa jne.. tässä nyt muutamia mainitakseni) ja muistakaa te muut bloggaajat linkkailla blogejanne, jos tänne eksytte. :)


ETSINTÄKUULUTUS!

Loppuun hyvin arvovaltainen ja virallinen tiedote, eli etsintäkuulutus. Te, jotka olette käyneet kommentoimassa, mutta joilla ei ole (vielä:) omaa blogia, kertokaa miten projektinne etenee, joko kommentteihin tai maililla. Pliis, haluun tietää! :) Tsempit! 

Motivaatiokolmoset part 2

Uusi viikko ja aika motivaation! Alla seuraavat kolme motivaattoria.


1. "Voisitko siirtää vähän sitä tuolia?"

Kuulostaako tutulta? Joko lauseen sanojana tai sen kuulijana? Minäpä kerron lauseen merkityksen teille, joille se ei heti aukea. Kuvittele mielessäsi seuraava kauhuskenaario. Olet mennyt illanistujaisiin ja päädyt istumaan ruokapöytään, joka on sijoitettu seinän viereen. Toisen puolen tuolit ovat lähes seinässä kiinni ja istahdat juuri sille puolelle istumaan. Vierustoverisi kysyy, lähdetkö mukaan tupakalle. Toveri nousee ylös ja pujottelee sujuvasti seinän ja muiden tuolien välistä kohti ovea, istujien kysellessä, tarvitseeko heidän siirtää tuolejaan tieltä pois lähemmäs pöytää. "Ei tarvitse". Olet varma, että mahdut samasta välistä, kunnes lähdet matkaan ja jumiudut heti ensimmäisen istujan tuolin ja seinän väliin. Kuin hevoskuiskaten henkäiset höyhenen kevyesti häpeän hiipiessä kasvoille: "Voisitko vähän siirtää sitä tuolia?". Ei varmaan tarvitse sanoa enempää?


2. H&M: Big is beautiful 

Ja muut itsensä kusettamisyritykset. Nice try vaateketjut, mutta ei onnistu! Kun ensimmäisen kerran tajusin kasvaneeni peruskokojen (44) ohi, alkoi tietoinen vaatekauppojen välttely. Vaatii nimittäin omalta osaltani aikamoista kanttia mennä Big is beautiful -osastolle. Mutta tähän väliin totean, etten kiinnitä mitään huomiota muihin, jotka osastolla asioivat. Jälleen kerran, oman pään sisäisiä juttuja. Aika ajoin "vahingossa" ajaudun selaamaan vaatteita ko.osastolle ja näyttelen kauhistelevani vaatteiden kokoja. 48! 50! Ei voi olla. Vaivihkaa nappaan vaatteet ja tilaisuuden tullen hyökkään tyhjälle kassalle maksamaan jättikoot. "Laittaisitko lahjapakettiin", ikään kuin lahjaksi olisi tulossa. Nice try, sanoisi kassa. Tästä ilmiöstä täytyykin kirjoittaa ihan oma postaus!


3. Uimarannat

Ei tarvitse sen enempää selittelyä. Kuollut ja kuopattu ajatus omalta osaltani jo 15 vuotta sitten. Ehkä vuoden päästä!


Jokeribonus ++

Viitaten reilu viikko sitten kirjoittamiini motivaatiokolmosiin, olin julkisessa liikennevälineessä muutama päivä sitten. Ikkunapaikalla (luojan kiitos), mutta viereeni istahti vähintäänkin saman kokoinen keski-ikäinen mies. Siinä sitten tuli tehtyä kolmen tunnin tehotreeni oikealle käsivarrelle ja olalle, kun jännitin ja pidättelin käsivartta omalla puolellani. Rankkaa. Täytyy varmaan varata aika fysioterapeutille.

Rankkaa.

Motivaatiokolmosten ensimmäinen osa TÄÄLLÄ.

Viikko 3 oli ja meni (perseelleen)

Minä: "Hei, olen laihduttaja ja olen vetänyt överit". 

Tukiryhmä: "Hei laihduttaja". 


Lähes kolme viikkoa projektia takana ja pieni reissaaminen johdatteli katalasti väärille raiteille. Rankka harmitus (v*****s) päällä. Viikon ainoa herkkupäivä kerrottiin viattomasti kolmella ja takana on railakas mässäilytrio torstaista lauantaihin. Tapahtuneelle ei löydy mitään muuta selitystä kuin huono itsekuri ja tyhmä pää uudessa tilanteessa. Seliseli, ihan oma vika.

Kotioloissa uutta ruokavaliota on ollut helppo noudattaa, mutta kolme päivää ravintolaruoan varassa vei jalat alta ja itsekuri taisi unohtua siinä vaiheessa, kun lukitsin kodin oven.

Jotta ette jäisi heittelemään arvauksia ilmoille, kerronpa tässä mitä tuli syötyä:  

Torstai

Aamu: matkaeväänä kaksi ruispalaa runsailla täytteillä, pillimehu
Lounas: -
Päivällinen: Kiinalaisessa kolmen pienen annoksen + riisin -menu, Cola light
Illallinen: -

Perjantai

Aamu: -
Lounas: Vapianon Crema di pollo -pasta, Cola light, Latte

Päivällinen: 2 Mäkkärin Nacho pollo jr. -hampurilaista, 3 siideriä 

Illallinen: Cheekin keikka, liikaa viiniä, olut ja loppu"illasta" rehellinen mäkkiateria

Lauantai 

Aamupala: öisen aterian jämät, Burana, paljon vettä
Lounas: Pulled pork -hampurilaisateria ranskalaisilla, Cola light, paljon vettä
Illallinen: paljon vettä

Olkaa hyvä ja kauhistelkaa. En selittele mitään, todella tyhmä veto ja nyt taas maistuu tutut ja turvalliset mustapavut. Eilinen puntarointi jäi väliin ja seuraava koittakoon ensi lauantaina. Tämä epäonnistuminen ei onneksi jarruta motivaatiota, vaan rankasti opettaa ja lyö karttakepillä paksuille sormille.

Ja nyt seuraa säännöt seuraavaa reissua varten: 

1. Kysy ravintolassa, voiko annoksia muokata paremmin vastaamaan ruokavaliotasi, jotta ylilyönneiltä vältyttäisiin

2. Yritä vaikuttaa ravintolan valintaan parhaasi mukaan

3. Ota se salaatti, jos se todellakin on ainoa vaihtoehto

4. Suunnittele syömisiä etukäteen, mikäli mahdollista


Huijari vaikenee, mutta vain hetkeksi. 

Fazer ja kebab, oottehan tässä vielä huomenna?

Hei ystävät!

Tervetuloa lyhyen blogihistoriani huonoimpaan postaukseen. No can do. Tuli mitä tuli, pakko tämä on julkaista.

Kuunnelkaa seuraava kappale ja kuvitelkaa laulun kohteen (sä) tilalle valinnaisesti:

1. Makean ystävänä suklaalevy

2. Rasvan ja suolan himoisena kebab-annos

En vaan voi lopettaa nauramista, vaikka tämä on ollut yksi suosikkibiiseistäni jo kauan. Dear Eki, miksi sanojen tarkoitus nyt näin pahasti kääntyi päässäni? Apua, miten pääsen pois mielikuvistani?

Älkää tuomitko.

Sukulainen: "No vähän jos liikkuisit edes, niin...."

"Käypäs vähän salilla ja opettele syömään oikein"

Minä:

"Joo"

"Joo, aivan"

"Joo" 

"Joo, keep talking"

"YRITÄ ITSE NÄILLÄ KILOILLA!"

Lähipiiri on aina se kannustavin? Heh, hah, ohoh, hihhih. VÄÄRIN. 

Lyhyestä virsi kaunis. Ei muuta sanottavaa. Suvun kommentit - kauhua sitten siitä asti kun täytin 11 vuotta ja sain kuulla ensimmäiset kommentit painostani omalta mummoltani. Siitähän se ahdistus ja tietoisuus omasta ylipainosta(?) sitten lähti. 

Ehkäpä monella on miettimisen paikka, kenelle heittää painonpudotuskommentteja ja kenelle ei. Oma vahva suositukseni on, ettei kenellekään. Paino on jokaisen oma homma, sanon mää. Ellet puutu siihen nokallasi. 

Kirjoitan tästä vielä laajemman postauksen, mutta sanonpahan vaan nyt ensiapuna kaikille tylyille kommentoijille - älä KOSKAAN vanhempana tai isovanhempana kommentoi negatiivisesti kenenkään painoa. Erityisesti vanhemmat ja isovanhemmat, miettikää vähän. Sillä pienellä lauseella voi olla todella kauskantoiset vaikutukset. Lopettakaa heti! 

Vinkki painostajille: se ei auta, vaan ahdistaa! Nyt on aika lopettaa. Älkääkä enää ikinä kommentoiko negatiivisesti kenenkään painoa/yrityksiä päästä haluamaansa painoon. Tämä ei ole kehotus, vaan käsky. Totelkaa! 

Kuva

Kesäkurpitsa, tuo liian terveellinen snack?

Siltähän se kuulostaa, mutta älä lannistu! Koita ihmeessä, jos kesäkurpitsa noin niin kuin muuten ei aiheuta pahoja tuntemuksia. #kesakurpitsa #tuoainaniin #vähätelty #suomiherkku

(alla kakkosviikon päivityspostaus)

Ohje on helpompi homma, kuin sipsipussin osto. Mun mielestä myös yhtä hyvää, ellei parempaa. Johtunee siitä, etten ole kovin kova sipsifani.

Tarvitset:

kesäkurpitsan

neitsytoliiviöljyä

merisuola/ruususuola

pippurisekoitus

+ muita mausteita maun mukaan (bbq, chili, herbamare..)

Kesäkurpitsa tositoimissa. 

Hieman oliiviöljyä viipaleen pintaan ja päälle suola, pippuri ja muut mausteet. 

Ohje on kuin nelivuotiaan reseptikirjasta, mutta suosittelen kokeilemaan. Tämä idea syntyi vahingossa suolahimoissa, kun pavut ja kala oli lautaselta jo syöty ja kesäkurpitsat odotteli vielä vuoroaan. Ilman mausteita ei millään mennyt sillä hetkellä alas, joten tästä syntyikin vakkarivälipala ja kasvislisuke perusaterioihin. Täytyy testailla muitakin mausteita, voi toimia jopa paremmin. 

NAM.

Näitä vetelen aina välipalaksikin. Toimii!

"Nolo suola + kasvis -resepti, mene kokkikouluun hyvä ihminen!", joku nyt varmasti ajattelee. 

"Okei, jos tarjoot", vastaan ja menen leikkaamaan kesäkurpitsaa ja pyörittämään suolamyllyä. 

Round 3 - fight!

Viikko numero kolme pyörähti käyntiin, mutta palataanpa vielä viime viikkoon.


Lauantaina steppasin puntarille ja kiloja ei ollut tippunut. Grammoja sentään 900. Pieni pettymys kun täyttä kiloa ei tippunut, mutta tulos ei lannista. Lähes kilo vähemmän on parempi kuin ei mitään, tai pahimmassa tapauksessa plussatulos. Edellisissä yrityksissä lopetin tosiaan ensimmäisinä päivinä, mikäli kiloja ei ollut lähtenyt. Tiedän, noloa ja lapsellista. Tahdonvoima on kova ja jos paino tippuu kilon viikossa, sitten se tippuu. Kovia alkuspurtteja ei ole täällä päin näkynyt.

Kovin paljon ällöttävämpää kuvaa läskistä on vaikea löytää?

Ensimmäisellä viikolla en pitänyt varsinaista cheat daytä, mitä nyt viiniä ja siideriä meni jonkin verran. Ruokapuolella en vedellyt sataa Snickersiä tai kuutta pizzaa huiviin, vaikka lupa olisi siihenkin ollut. Ehkä ruokavalioni ulkopuolinen ruoka vielä pelotti ja hyvin mennyt ruokaviikko kummitteli mielessä.

Toisen viikon cheat daynä (toissa päivänä) ihmetys oli suuri. Varasin kotiin kanapastatarvikkeet parmesanineen (herkkuruoka), 3 isoa Tuplaa, tuoretta leipää jne. Lauantai koitti ja entiseen malliin voitelin leivät, iskin juustot ja makkarat päälle ja otin ensimmäisen haukun. Ei maistunut miltään ja toinen leipä jäi kokonaan syömättä. Ei vaan mennyt alas. Join kahvin ja otin vähän mehuakin. Lounaaksi tein kanapastaa ja laitoin reilusti parmesania kuorrutukseksi. Otin ison annoksen ja istahdin syömään. Söin tasan kaksi haarukallista ja ruoka alkoi inhottaa. Pakolla söin vielä kolme haarukallista ja oli pakko lopettaa tai olisi pitänyt juosta halailemaan wc-pönttöä. Loppupäivänä söin puolikkaan Tuplan ja join paljon vettä.

Eilen sunnuntaina palasin syömään vihannes-papu-lihalinjaa ja se meni rutiinilla alas. En osaa edes arvata, mikä lauantain ruokainhotuksen takana oli? Osaisiko joku muu? Koskaan aiemmin ei ole lemppariruoka ja hiilarit noin tökkinyt. Toisaalta ei silloin tehnyt mieli sitä papukasvisprotsku-linjaakaan.

Viime viikolla sain hyvän ruokarutiinin päälle. Mustapavut on ihan ykkösiä, niitä syön lähes joka aterialla. Vähän merisuolaa ja pippuria päälle, muuta ei tarvita. Proteiinit olen hankkinut pääosin kanasta tai kananmunasta. Vihannes- ja kasvispuolelta kukkakaali, parsakaali- ja kesäkurpitsa maistuu edelleen. Kanasalaatti mustapavuilla on lounassuosikkina tällä hetkellä. Silloin tällöin nappailen välipalaksi vihannesta, esimerkiksi kurkkua, kesäkurpitsaa tai tomaatin. Jos on kova suolan himo, ripsautan päälle esim. suolaa tai Herbamarea.

Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen viime viikkoon ja katson toiveikkaana tähän viikkoon.

Sellainen vähän tylsempi tilitys tällä kertaa. Palaan asiaan loistavan (toim.huom. omasta mielestäni) snack-vinkin kanssa!

kuva

Motivaatiokolmoset. PART 1

Ajattelin, että motivaatiotani ylläpitääkseni kirjoitan kerran viikossa kolme asiaa, jotka kehoittavat (painostavat, rankasti) jatkamaan pienentymisprojektia. Muistuttaisin mahdollisia lukijoita, että puhun näissä vain itsestäni ja niistä asioista, jotka tekevät oman oloni huonoksi.

Tässä tulee ensimmäiset kolme.


1. Sukujuhlat

"Kenenkäs tyttöjä se sinä olet?", kysyy Pertti-setä. No niin, ei tunnista ei, vaikka 30 vuotta on minut tuntenut. Ei tarvitse varmaan kahta kertaa miettiä, mitä tulee ensimmäiseksi mieleen, kun postiluukusta tipahtaa kutsu sukujuhlille. Oli ne sitten häät, kuusikymppiset tai esimerkiksi perunannostajaiset*. Jos osa sukulaisista ei viime juhlissakaan kaksi vuotta sitten tunnistaneet, mikähän mahtaa olla reaktio nyt. Pakko se on silti aina etsiä ne laihentavimmat juhlatamineet ja suunnata paikalle testaamaan oma tunnistettavuus. Ja sitten hävettää, joka kerta.

Nyt kun jatkan sitkeästi projektiani, saatan muutaman vuoden päästä kävellä punaista mattoa sukujuhliin ja taustalla soi se Rihannan kertosäe "Shine bright like a diamond" ja ympärilläni vaan hohtaa. Ok, menin liian pitkälle. Ainahan sitä saa haaveilla.

* Kyllä, eräät sukulaisemme omistavat mittavat perunapellot ja pitävät joka vuosi koko suvun perunannostajaiset. Raastavin sydämin kaikki suvun jäsenet raahautuvat vuosi toisensa jälkeen suorittamaan "kevyttä" nostourakkaa heidän pelloilleen viikonlopun ajaksi, kukonlaulusta auringonlaskuun. Tästä syystä syksy ei ole aina se suvun ykkösvuodenaika. 

2. Julkiset kulkuvälineet

Kun elopaino heilahtaa yli satasen, on viimeinen hetki alkaa miettiä, miten asettelen itseni julkisen kulkuvälineen penkkiin. Jotkut kiloihinsa kyllästyneet ehkä tietävät sen tunteen, kun astuu bussiin, josta jokainen ikkunapaikka on vallattu. Hiki alkaa puskea pintaan ja yrität katseellasi etsiä kaikista ohuimman istujan, jonka viereen voit änkeytyä. Sitten siinä yrität varovasti ja kepeästi istahtaa viereen ja olla vyörymättä paksuine jalkoinesi ja käsivarsinesi kanssamatkustajan puolelle, ilman että raukka joutuu liimautumaan ikkunaan. Ei uskalla edes yrittää!

Tämä on erityisen haasteellista, mikäli sattuu olemaan vielä kantamuksia mukana. Useimmiten jäänkin käytäväpenkille ihan vaan "rennosti nojailemaan", eli olen vaan puoliksi siinä penkillä ja toinen jalka käytävällä tukena. Kyllä, tämä on tosi tarina. Vaikeudet ne on tälläkin ihmisellä.


3. Hikoilu 

Ei tarvitse olla iso ponnistus, kun huomaan suihkun jälkeen olevani kuin sademetsässä, jossa sillä hetkellä myös sataa. Meikkaaminen riittää minun tapauksessani. On aina niin mukavaa käydä hitaalla iltakävelyllä, kun seuralaiset painavat raikkaina eteenpäin ja itse vaan mietin koko ajan, mistä löydän seuraavan kuivan paperin. Nämä helteet eivät ole armoa antaneet.

Kyllä tietää töitä tehneensä, kun kiipeää kolme kerrosta ylöspäin ystävän luokse synttäreille. Siinä sitten yrität paniikissa kuivata kasvoja (mahdollisesti myös jalkoja, kaulaa, rinnuksia, kyynertaipeita..) ja pelastaa viimeisiäkin meikkivoiteen rippeitä, ennen kuin astut hengästyneenä koko juhlakansan eteen.


Kyllä motivaatio taas nousee! Pieni asioita, mutta silti niin suuria, ainakin minulle. Listasin huvin vuoksi näitä kipupisteitäni ja vartin sisään sain komean 60 kohdan listan. Palaan taas ensi viikolla motivaatio-, tsemppi-, nytkylläonnistutkolmosiin! :)


Ai niin, meinasi unohtua. Pakko vielä paljastaa teille yksinoikeudella mieltäni painanut asia. Muistattehan kun pari päivää sitten uutisoitiin tästä: http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014081118563261_uu.shtml. En millään kehdannut oikaista asiaa Iltalehdelle, saati sitten havainnosta innostuneelle valastutkijalle, mutta minä se olin. Iltauinnilla vähän vaan kauempana Helsingin bikinihiekkarannoista. Antakaa anteeksi kohu. 


kuva

Ensimmäisen viikon ruokatreenit

Viime viikko meni suurilta osin uutta ruokavaliota ja lautasmallia treenatessa. Ennen tuomiopäivää (4.8.) ajattelin, että pitkäpä on matkani makaronimössöistä proteiini-, papu- ja vihannespainotteiseen makuelämykseen. Tulenkohan tottumaan koskaan? Voiko ruoasta enää nauttia muuten, kuin viikottaisessa syömitäsyöt -huijauspäivässä? Vähänpä tiesin.

Älkää nyt käsittäkö väärin. Olen aina syönyt lähes kaikkea (sen kyllä huomaa), eli en ole nirso. Kaiken tämän kilosiepparin takana on ne salakavalat hiilarit ja niiden ahtaminen yli oman kapasiteetin, jolloin kasvikset ovat poikkeuksetta jääneet vailla syöjäänsä. 

Viime viikko yllätti täysin! Tykkäsin kaikesta mitä kokeilin ja söin, joten se siitä paniikista. Tästä on hyvä jatkaa. 

Mitä sitten söin viime viikolla? Perusruokailurunko meni näin: 

Yleisin aamupala: 

1. PROTEIINI: 

- kaksi paistettua/keitettyä kananmunaa ja hieman kalkkunaleikettä

2. PALKOKASVIT

- kidney- tai mustapapuja

3. KASVIKSET JA VIHANNEKSET 

- salaattia tai muutamaa erilaista pilkottua kasvista

Perussääntönä on siis kasata 1/3 jokaisesta ruoka-aineryhmästä lautaselle, joka aterialla. Aamupala tulee syödä viimeistään 30 minuuttia heräämisestä ja sen täytyy sisältää reilusti proteiinia. Tämä laittaa aineenvaihdunnan käyntiin. Lisäksi olen juonut aamupalan yhteydessä kahvia maidolla, mutta maidolle pitäisi keksiä jokin toimiva korvike. 

Tällä kertaa aamupalaesimerkkejä kuvina: 

 Tämä ylin kuva on niin järkyttävän huono, hirveä ja mitään havainnollistamaton ruokakuva, joten oli pakko postata se ensimmäiseksi. Liekö lipsahtaa ihan taiteen puolelle? Kuuleeko Kiasma? 

Tämä oli superproteiinibrekkari, koska pavut oli mystisesti loppuneet. Herneitä vähän reilummin ja protskuna paistettua ja keitettyä kananmunaa (mitä minä taas selitän näin tarkkaan. Jos näätte tekstin, näätte varmaan kuvankin ja ellei nyt koko elämää ole Rice krispiesejä vetänyt, tunnistaa mitä lautasella on. Lupaan olla aliarvioimatta teitä enää koskaan). 

 Mustapavut siellä yhtä kauniina kuin aina ja vieressä munat vihanneksineen. 

Perus-, perus-, ja perussettiä

Lounas: kanasalaattia ja mustapapuja

Välipala: kesäkurpitsaa, kurkkua tai tomaattia

Päivällinen: jotakin lihaa, papuja ja paistetut vihannekset

Simppelillä menulla menin viime viikon, mutta mikään ruoka-aine ei ole alkanut vielä tökkimään. Käytin mausteena lähinnä merisuolaa, pippuria ja chilisekoitusta. That`s it! Sehän meni helpommin kuin olisin koskaan kuvitellut. 

Tämän viikon parannukset top 3

1. Kahvimaito pois (kokeilen laittaa tilalle joko 2rkl kermaa tai vaihtoehtona ripaus kanelia tai vaniljauutetta)

2. Kokonaisen kananmunan vähentäminen (tilalle munia ilman keltuaisia tai muuta proteiinia. Kokonainen kananmuna keltuaisineen on sallittu, mikäli se on luomua)

3. Maustamisen ja erilaisten ruokalajien opettelu (enemmän erilaisia makuja mahdollisen kyllästymisen varalle)

Lopuksi kiittelen kaikista kommenteista! Olin pyörtymisen partaalla kun huomasin, että tännehän on vähällä aikaa eksynyt aktiivisia lukijoita. Tästä jatketaan toisiamme tsempaten! :)