Päivä läskinä

Olen aina halunnut tehdä tällaisen päivä muotibloggarina -postauksen. Harmi vaan, että tämä ei ole muotiblogi. Siispä valotan päivääni anonyyminä lihavana ihmisenä ajalta ennen uuden ruokavalion aloittamista. Tietysti osa näistä pitää edelleen paikkaansa.

Varoitus, tulossa karu totuus!

07.00 Herätyskello pirahtaa ja huomaan taas ahtaiden hengitysteiden olleen varsinaisessa rääkissä tyynyn kuolamäärästä päätellen. Sentti sentiltä hilaudun peiton alta pois ja suuntaan aamutoimille. Hampaita pestessä ihailen kaksoisleuan uusia ulottuvuuksia. Tästä alkaa hyvä päivä! 

07.15 Vaatteiden valinta. Mitähän laittaisi tänään? Ainiin. Mustaa, löysää ja mahdollisimman laihentavaa. Eli ne samat vaatteet mitkä aina muulloinkin. 

07.30 Aika lähteä. Juoksen bussiin 100 metriä ja istuuduttuani tunnen hikeä jo puskevan. Tuntuu, että penkit on jotenkin pienentyneet sitten viime vuoden. Toivon taas, ettei kukaan kanssamatkustaja erehdy viereen. Se on nimittäin aina se sama juttu, eli joku istuu viereen kunnes heilahtaa hieman takaisin käytävää kohden, tajuttuaan ettei mahdu kunnolla omalle puolelleen. Siinäpä sitten istun seuraavat 20 minuuttia häpeän ja hien loistaessa kasvoilta. 

08.00 Töissä. Huomaan kuinka moni muu jaloittelee ja venyttelee puolen tunnin välein. Itsehän istun selkä kaksinkerroin työtuolillani ja näpyttelen paksuilla sormillani tietokonetta monta tuntia putkeen. 

11.00 Lounas ja suuntana ravintola, jossa voi itse ottaa ruoan. Tuleeko muille soulsistereille aina ruokaa ottaessa sellanen tunne, että täytyy vähän vilkuilla miten paljon seuralaiset ottaa? Minun pitää! Sitten se vasta hävettääkin jos istuu pöytään ja huomaa, että toisilla on SE täydellinen lautasmalli, tai mikä painajaista, pelkkää vihreää. Siinähän sitten nöyränä tyttönä vetelet omaa 15:sta lihapullan annosta kermakastikkeineen kaikkineen.

14.00 Kahvitauko. Onneksi ei ole ollut tapana vedellä töissä mitään herkkuja. Ei kyllä muillakaan. Kahvipöydässä puhutaan liikunnasta ja tämä suu pysyy vaiti punaisen naaman kera. Ainakin toistaiseksi. 

16.00 Pois töistä ja kauppaan. Ostan nykyään monen päivän ruoat kerralla, joten kovia kiusauksia ei tietenkään pitäisi olla. Tänään kuitenkin eksyin (no niin varmaan) kauppaan, jossa on loistavat juustohyllyt. Magneetin lailla savustettu gouda veti kättäni puoleensa ja pakotti ottamaan mukaan. Otin. 

17.00 H&M. Uusia housuja täytyy löytää. Muutamat hyvännäköiset löytyy. Ja sitten ei muuta kun kokoja etsimään. Löytyy 34, 38, L, 36, S, 40, M, 32(!)....jne. Joka päivä tämä sama surullinen tarina. Ja Citymarketin superstrech-housuosastoille en vielä suostu. En en en! Joskus H&M:lläkin käy tuuri, kun löydän ne ainoat liikkeeseen tilatut 46:set. 

18.00 Kotona. Suuret on suunnitelmat. Tänään luvassa ainakin vaatekaapin ja keittiön täydelliset siivoustalkoot. 

20.00 Huomaan etten ole tehnyt kumpaakaan. Sen sijaan alkuillan tv-ohjelmat on hyvin muistissa ja  nälkä alkaa kurnia. Vähemmästäkin raatamisesta! Pastat liedelle, lihaa pannuun ja tomaattinen sokerikastike (ketsuppi) viereen odottelemaan kuorrutusvuoroaan. Nam.

20.30 Ällöttävä roskapussi odottaa lähtöä eteisessä. En millään jaksa viedä, ihan liikaa vaatia sellaista urheilusuoritusta tähän aikaan illasta. Yöunet varmaan menisi. 

21.00 Illanvietto jatkuu täysin vatsoin. Telkkarin ruokaohjelmat ei nyt auta yhtään tätä dieettiä! Käyn minipalan (puolet) goudaa. 

23.00 Nukkumaan kierähtäminen.