Helppo, hyvä ja todella ravitseva aamupala

Tämä viikko on mennyt uskomattoman hyvin. Ruoka maistuu ja kaikki on oolrait. Välillä unohdan syödä, koska nälän tunnetta en ole juurikaan havainnut. Siitäpä onkin pitkä aika, monta vuotta, kun nälkä on viimeksi vaivannut. Aina ollut ravitsemus niin sanotusti "kohdallaan". Koko ajan jotain lappanut suuhun, joten ei se nälkä ole voinut yllättää, vaikka kuinka on yrittänyt kaikkien niiden rasvakerrosten takaa. On ollut mistä ottaa sitä vararavintoa. Varmaankin.

Nyt myös kilot aiheuttaneet pahantekijät, eli kansankielellä mieliteot ovat onnekseni loistaneet poissaolollaan, elämä on ihmeellistä!

Tämän viikon aamupalojen kuningas on ollut konkreettisesti nimetty pinaattipapumunakas. Helppo tehdä ja pitää nälän poissa todella kauan, suosittelen!

Tarvitset: 

2 dl pakastepinaattia (esim. Lidl, 1,49e / 750g)

3 luomu kananmunaa (jos perusmunia, käytä kahdesta vain valkuaiset)

1 dl mustapapuja  (esim. GoGreen liotetut 1,09e purkki, Prisma)

Merisuola

Pippuri

Muut mausteet mielen mukaan (Herbamare jne.)
+ Sähkö, liesi, paistinpannu, öljy ja muut länsimaisen ihmisen ylellisyydet

What a beautiful mess?

Oliiviöljyä pannun pintaan, munat päälle ja hetken kuluttua pinaatti + pavut. 

Paista hetkinen ja heittele mausteet päälle. Tämän helpommaksi tämä ei mene.

Toimii hyvin myös aamutoimien lomassa, ei kestä kauaa.

 Onko se tämä? Onko tämä tosiaan vuoden ruokakuva? Huomaa hämäyksenä laitetut rucolat, 

jotta annos näyttää edes vähän paremmalta. No, toivottavasti havainnollistaa edes vähän, miltä tuleman pitää. Todennäköisesti yllätyt positiivisesti, kun näet oman tuotoksesi. Se on nimittäin paremman näköinen kuin annan tässä olettaa.

Mutta uskokaa kun sanon, että tämä on mainio aamupala ja pitää nälkää hyvin poissa ainakin omalla kohdallani. Ravintoarvot ovat erittäin kohdallaan ja makukin omasta mielestäni voittaa aiemmin nauttimani brekkarin kera perus paahtoleivät kilolla voita ja kahdella kilolla juustoa. No vähän jos liioittelen määriä, niin ei kai se haittaa. Yli sadan kilon raahaajalla on oikeus liioitella asiaa kuin asiaa.

Kokeilkaa vaikka kerran tai kaksi - tästä aamupala ei muutu paremmaksi. 

T. Runeberg

Päivä läskinä

Olen aina halunnut tehdä tällaisen päivä muotibloggarina -postauksen. Harmi vaan, että tämä ei ole muotiblogi. Siispä valotan päivääni anonyyminä lihavana ihmisenä ajalta ennen uuden ruokavalion aloittamista. Tietysti osa näistä pitää edelleen paikkaansa.

Varoitus, tulossa karu totuus!

07.00 Herätyskello pirahtaa ja huomaan taas ahtaiden hengitysteiden olleen varsinaisessa rääkissä tyynyn kuolamäärästä päätellen. Sentti sentiltä hilaudun peiton alta pois ja suuntaan aamutoimille. Hampaita pestessä ihailen kaksoisleuan uusia ulottuvuuksia. Tästä alkaa hyvä päivä! 

07.15 Vaatteiden valinta. Mitähän laittaisi tänään? Ainiin. Mustaa, löysää ja mahdollisimman laihentavaa. Eli ne samat vaatteet mitkä aina muulloinkin. 

07.30 Aika lähteä. Juoksen bussiin 100 metriä ja istuuduttuani tunnen hikeä jo puskevan. Tuntuu, että penkit on jotenkin pienentyneet sitten viime vuoden. Toivon taas, ettei kukaan kanssamatkustaja erehdy viereen. Se on nimittäin aina se sama juttu, eli joku istuu viereen kunnes heilahtaa hieman takaisin käytävää kohden, tajuttuaan ettei mahdu kunnolla omalle puolelleen. Siinäpä sitten istun seuraavat 20 minuuttia häpeän ja hien loistaessa kasvoilta. 

08.00 Töissä. Huomaan kuinka moni muu jaloittelee ja venyttelee puolen tunnin välein. Itsehän istun selkä kaksinkerroin työtuolillani ja näpyttelen paksuilla sormillani tietokonetta monta tuntia putkeen. 

11.00 Lounas ja suuntana ravintola, jossa voi itse ottaa ruoan. Tuleeko muille soulsistereille aina ruokaa ottaessa sellanen tunne, että täytyy vähän vilkuilla miten paljon seuralaiset ottaa? Minun pitää! Sitten se vasta hävettääkin jos istuu pöytään ja huomaa, että toisilla on SE täydellinen lautasmalli, tai mikä painajaista, pelkkää vihreää. Siinähän sitten nöyränä tyttönä vetelet omaa 15:sta lihapullan annosta kermakastikkeineen kaikkineen.

14.00 Kahvitauko. Onneksi ei ole ollut tapana vedellä töissä mitään herkkuja. Ei kyllä muillakaan. Kahvipöydässä puhutaan liikunnasta ja tämä suu pysyy vaiti punaisen naaman kera. Ainakin toistaiseksi. 

16.00 Pois töistä ja kauppaan. Ostan nykyään monen päivän ruoat kerralla, joten kovia kiusauksia ei tietenkään pitäisi olla. Tänään kuitenkin eksyin (no niin varmaan) kauppaan, jossa on loistavat juustohyllyt. Magneetin lailla savustettu gouda veti kättäni puoleensa ja pakotti ottamaan mukaan. Otin. 

17.00 H&M. Uusia housuja täytyy löytää. Muutamat hyvännäköiset löytyy. Ja sitten ei muuta kun kokoja etsimään. Löytyy 34, 38, L, 36, S, 40, M, 32(!)....jne. Joka päivä tämä sama surullinen tarina. Ja Citymarketin superstrech-housuosastoille en vielä suostu. En en en! Joskus H&M:lläkin käy tuuri, kun löydän ne ainoat liikkeeseen tilatut 46:set. 

18.00 Kotona. Suuret on suunnitelmat. Tänään luvassa ainakin vaatekaapin ja keittiön täydelliset siivoustalkoot. 

20.00 Huomaan etten ole tehnyt kumpaakaan. Sen sijaan alkuillan tv-ohjelmat on hyvin muistissa ja  nälkä alkaa kurnia. Vähemmästäkin raatamisesta! Pastat liedelle, lihaa pannuun ja tomaattinen sokerikastike (ketsuppi) viereen odottelemaan kuorrutusvuoroaan. Nam.

20.30 Ällöttävä roskapussi odottaa lähtöä eteisessä. En millään jaksa viedä, ihan liikaa vaatia sellaista urheilusuoritusta tähän aikaan illasta. Yöunet varmaan menisi. 

21.00 Illanvietto jatkuu täysin vatsoin. Telkkarin ruokaohjelmat ei nyt auta yhtään tätä dieettiä! Käyn minipalan (puolet) goudaa. 

23.00 Nukkumaan kierähtäminen.

 

Muutama helmi ostoskorista

Neljäs viikko on lähtenyt hyvin käyntiin, viime viikon reissumässäilystä huolimatta. Turvallista olla taas kotona ja tehdä tuttua ruokaa. Hiilarimätöt näkyi ja tuntui heti, koska turvotusta ja väsymystä esiintyi vielä sunnuntaina. Hyvä ja napakka muistutus, ettei paluuta entiseen hiilaritaivaaseen (helvettiin) enää ole. Olenkin jo aloitellut kirjoittamaan ruokahistoriaani, joka on karu ja jokaisen Olet mitä syöt -coachin painajainen. Siinä ruokavaliossa ei paljon proteiinit ja vitamiinit loistaneet. Valkoiset hiilarit näyttelivät sekä pää- että sivurooleja. Proteiinit taisi esittää niitä rooleja, jotka esiintyvät leffoissa kerran tai pari, esimerkiksi kaupassa myyjänä tai postimiehinä/naisina.

Kävin tänään puntaroimassa massiivisen rasvakertymäni ja tulos oli samaa luokkaa kuin edellisessä vaakakohtaamisessa. Pelkäsin lisäkiloja, mutta onneksi pääsin huokaamaan helpotuksesta. Saa nähdä mitä tulevan lauantain kamppailu Vaa´an numerot vs. minä onnistuu.


Kävin taas täydentämässä ruokavarastoja ja löysin pari uutta suosikkia Lidlistäkin, nimittäin pinaattia ja vihreitä papuja. Palataan ensin ruokavaliohistoriassani taaksepäin, nimittäin mustapapuihin.

 Mustapavut (1,08e / kpl, Prisma)

Nämä on ihan ykköspapuja, mestareita lajissaan! Jos pavut laitetaan tappelemaan keskenään areenalle, nämä voittaa. Olen löytänyt oman kaupungin kaupoista toistaiseksi näitä liotettuja versioita mustapavuista vain Go green -tetrassa sekä sellaisessa sinisessä anonyymissä (eli en muista merkkiä) tölkissä. Näitä on todella helppo käyttää. Purkki auki, pavut siivilään ja vain uno momento kovalla paineella kraanasta vettä päälle. Musta neste huuhtoutuu ja pavut ovat käyttövalmiit. Koska pavut on säilötty suolaveteen, ne maistuu ihan sinällään, mutta usein heitän päälle hieman oliiviöljyä ja mustapippuria. Maku on taattu esimerkiksi salaatin, keiton tai ihan vaan kananmunan kanssa syötäväksi. Tykkään!

Ravintoarvot:

Not bad! (Anteeksi kuvanlaadun yht`äkkinen lasku. Otin jälkikäteen puhelimella)

   

Kidneypavut (1,09e / kpl, Citymarket)

Näitä olen käyttänyt satunnaisesti silloin tällöin. Maultaan hyviä, kuten edeltäjänsäkin. Purkki auki ja pavut huuhtelun kautta lautaselle tai pannulle. Helppoa jälleen kerran. Purkki on niin ruma, että oli pakko laittaa rekvisiitaksi kananmunia, pannuun kun nekin raukat oli matkalla. Luomumunia on mennyt paljon viime viikkoina, kiitos tuttavien kanalan munatehtaan, josta niitä saa hyvin pidetyiltä ja rakastetuilta kanoilta. Munia kuluu lähes jokaiseen aamupalaan jossain muodossa. Eikä varmaan ihme, että papujen todellista nimeä ei ole suomennettu. Moniko ostaisi munuaispapuja? Not me!

"Ei huono", sanoisi Uotisen Jorma tähänkin.

Kippari-Kalle presents:

Pinaatti 

(1,49e / 750g pussi, Lidl)

Uusia löytöjä, järjetön supervoimasäkki puolentoista euron hintaan! Kippari-Kalle kiittää ja kumartaa tästä valinnasta, näytettyään esimerkkiä jo vuosikymmenet. Kyllä se Kalle tiesi mistä puhui, vaikka suuri yleisö heräilee vasta pikkuhiljaa. Lidl on kyllä hehkuttamisen arvoinen paikka, AMEN!

Ravintoarvot kätevästi TÄÄLTÄ

Kokonaiset vihreät pavut (1,49e / 750g pussi, Lidl)

Toinen hyvä löytö Lidlistä. Nämä herkut makoili ihan rauhassa pinaattipussien vieressä pakastealtaassa, joten suunnistaminen näiden luo oli helppoa ihan ilman kompassiakin. Näistä tykkään myös, ehkä maku ja koostumus voittaa jopa Kipparin pinaatit. Jokaisella täytyy olla se oma suosikki, eikö niin? Nämä nimettäköön minun mukaan, eli aikamme papulegendan.  And The Green Bean Award goes to..... 

Ravintoarvot keitettynä ja suolattuna TÄÄLTÄ 

Loppuun yllätyssalakuva, suoraan Seiskasta!

Tänään nautittu ylivalottunut, superkuivalta ja todella surkealta näyttävä lounas. Tällä kertaa kuva ei kerro edes sitä ensimmäistä sanaa, tuhannesta puhumattakaan. Uskokaa tai  älkää, kanafilee oli järjettömän mehukas, säälittävän yksinäinen kukkakaalinuppu maukas, mustapavut loistivat omalla pienellä estraadillaan ja pienimuotoinen salaatti kesäkurpitsan, paprikan, mustapippurin ja balsamicon sopuisalla sekoituksella hakkaisivat makujen sinfoniallaan jopa.... makaronijauhelihasotkun? Kyllä, hieraiskaa silmiänne ja uskokaa. Parempaa oli sekä koostumukseltaan että tuoreilta mauiltaan. 

Loistavaa viikkoa kaikille kanssataistelijoille (mm. Sadas kerta toden sanoo, Äiti tahtoo kuosiin, Corapipo, Asioitas!, Operaatio hihaton toppi, Pullero laihduttaa jne.. tässä nyt muutamia mainitakseni) ja muistakaa te muut bloggaajat linkkailla blogejanne, jos tänne eksytte. :)


ETSINTÄKUULUTUS!

Loppuun hyvin arvovaltainen ja virallinen tiedote, eli etsintäkuulutus. Te, jotka olette käyneet kommentoimassa, mutta joilla ei ole (vielä:) omaa blogia, kertokaa miten projektinne etenee, joko kommentteihin tai maililla. Pliis, haluun tietää! :) Tsempit! 

Motivaatiokolmoset part 2

Uusi viikko ja aika motivaation! Alla seuraavat kolme motivaattoria.


1. "Voisitko siirtää vähän sitä tuolia?"

Kuulostaako tutulta? Joko lauseen sanojana tai sen kuulijana? Minäpä kerron lauseen merkityksen teille, joille se ei heti aukea. Kuvittele mielessäsi seuraava kauhuskenaario. Olet mennyt illanistujaisiin ja päädyt istumaan ruokapöytään, joka on sijoitettu seinän viereen. Toisen puolen tuolit ovat lähes seinässä kiinni ja istahdat juuri sille puolelle istumaan. Vierustoverisi kysyy, lähdetkö mukaan tupakalle. Toveri nousee ylös ja pujottelee sujuvasti seinän ja muiden tuolien välistä kohti ovea, istujien kysellessä, tarvitseeko heidän siirtää tuolejaan tieltä pois lähemmäs pöytää. "Ei tarvitse". Olet varma, että mahdut samasta välistä, kunnes lähdet matkaan ja jumiudut heti ensimmäisen istujan tuolin ja seinän väliin. Kuin hevoskuiskaten henkäiset höyhenen kevyesti häpeän hiipiessä kasvoille: "Voisitko vähän siirtää sitä tuolia?". Ei varmaan tarvitse sanoa enempää?


2. H&M: Big is beautiful 

Ja muut itsensä kusettamisyritykset. Nice try vaateketjut, mutta ei onnistu! Kun ensimmäisen kerran tajusin kasvaneeni peruskokojen (44) ohi, alkoi tietoinen vaatekauppojen välttely. Vaatii nimittäin omalta osaltani aikamoista kanttia mennä Big is beautiful -osastolle. Mutta tähän väliin totean, etten kiinnitä mitään huomiota muihin, jotka osastolla asioivat. Jälleen kerran, oman pään sisäisiä juttuja. Aika ajoin "vahingossa" ajaudun selaamaan vaatteita ko.osastolle ja näyttelen kauhistelevani vaatteiden kokoja. 48! 50! Ei voi olla. Vaivihkaa nappaan vaatteet ja tilaisuuden tullen hyökkään tyhjälle kassalle maksamaan jättikoot. "Laittaisitko lahjapakettiin", ikään kuin lahjaksi olisi tulossa. Nice try, sanoisi kassa. Tästä ilmiöstä täytyykin kirjoittaa ihan oma postaus!


3. Uimarannat

Ei tarvitse sen enempää selittelyä. Kuollut ja kuopattu ajatus omalta osaltani jo 15 vuotta sitten. Ehkä vuoden päästä!


Jokeribonus ++

Viitaten reilu viikko sitten kirjoittamiini motivaatiokolmosiin, olin julkisessa liikennevälineessä muutama päivä sitten. Ikkunapaikalla (luojan kiitos), mutta viereeni istahti vähintäänkin saman kokoinen keski-ikäinen mies. Siinä sitten tuli tehtyä kolmen tunnin tehotreeni oikealle käsivarrelle ja olalle, kun jännitin ja pidättelin käsivartta omalla puolellani. Rankkaa. Täytyy varmaan varata aika fysioterapeutille.

Rankkaa.

Motivaatiokolmosten ensimmäinen osa TÄÄLLÄ.

Viikko 3 oli ja meni (perseelleen)

Minä: "Hei, olen laihduttaja ja olen vetänyt överit". 

Tukiryhmä: "Hei laihduttaja". 


Lähes kolme viikkoa projektia takana ja pieni reissaaminen johdatteli katalasti väärille raiteille. Rankka harmitus (v*****s) päällä. Viikon ainoa herkkupäivä kerrottiin viattomasti kolmella ja takana on railakas mässäilytrio torstaista lauantaihin. Tapahtuneelle ei löydy mitään muuta selitystä kuin huono itsekuri ja tyhmä pää uudessa tilanteessa. Seliseli, ihan oma vika.

Kotioloissa uutta ruokavaliota on ollut helppo noudattaa, mutta kolme päivää ravintolaruoan varassa vei jalat alta ja itsekuri taisi unohtua siinä vaiheessa, kun lukitsin kodin oven.

Jotta ette jäisi heittelemään arvauksia ilmoille, kerronpa tässä mitä tuli syötyä:  

Torstai

Aamu: matkaeväänä kaksi ruispalaa runsailla täytteillä, pillimehu
Lounas: -
Päivällinen: Kiinalaisessa kolmen pienen annoksen + riisin -menu, Cola light
Illallinen: -

Perjantai

Aamu: -
Lounas: Vapianon Crema di pollo -pasta, Cola light, Latte

Päivällinen: 2 Mäkkärin Nacho pollo jr. -hampurilaista, 3 siideriä 

Illallinen: Cheekin keikka, liikaa viiniä, olut ja loppu"illasta" rehellinen mäkkiateria

Lauantai 

Aamupala: öisen aterian jämät, Burana, paljon vettä
Lounas: Pulled pork -hampurilaisateria ranskalaisilla, Cola light, paljon vettä
Illallinen: paljon vettä

Olkaa hyvä ja kauhistelkaa. En selittele mitään, todella tyhmä veto ja nyt taas maistuu tutut ja turvalliset mustapavut. Eilinen puntarointi jäi väliin ja seuraava koittakoon ensi lauantaina. Tämä epäonnistuminen ei onneksi jarruta motivaatiota, vaan rankasti opettaa ja lyö karttakepillä paksuille sormille.

Ja nyt seuraa säännöt seuraavaa reissua varten: 

1. Kysy ravintolassa, voiko annoksia muokata paremmin vastaamaan ruokavaliotasi, jotta ylilyönneiltä vältyttäisiin

2. Yritä vaikuttaa ravintolan valintaan parhaasi mukaan

3. Ota se salaatti, jos se todellakin on ainoa vaihtoehto

4. Suunnittele syömisiä etukäteen, mikäli mahdollista


Huijari vaikenee, mutta vain hetkeksi. 

Fazer ja kebab, oottehan tässä vielä huomenna?

Hei ystävät!

Tervetuloa lyhyen blogihistoriani huonoimpaan postaukseen. No can do. Tuli mitä tuli, pakko tämä on julkaista.

Kuunnelkaa seuraava kappale ja kuvitelkaa laulun kohteen (sä) tilalle valinnaisesti:

1. Makean ystävänä suklaalevy

2. Rasvan ja suolan himoisena kebab-annos

En vaan voi lopettaa nauramista, vaikka tämä on ollut yksi suosikkibiiseistäni jo kauan. Dear Eki, miksi sanojen tarkoitus nyt näin pahasti kääntyi päässäni? Apua, miten pääsen pois mielikuvistani?

Älkää tuomitko.

Sukulainen: "No vähän jos liikkuisit edes, niin...."

"Käypäs vähän salilla ja opettele syömään oikein"

Minä:

"Joo"

"Joo, aivan"

"Joo" 

"Joo, keep talking"

"YRITÄ ITSE NÄILLÄ KILOILLA!"

Lähipiiri on aina se kannustavin? Heh, hah, ohoh, hihhih. VÄÄRIN. 

Lyhyestä virsi kaunis. Ei muuta sanottavaa. Suvun kommentit - kauhua sitten siitä asti kun täytin 11 vuotta ja sain kuulla ensimmäiset kommentit painostani omalta mummoltani. Siitähän se ahdistus ja tietoisuus omasta ylipainosta(?) sitten lähti. 

Ehkäpä monella on miettimisen paikka, kenelle heittää painonpudotuskommentteja ja kenelle ei. Oma vahva suositukseni on, ettei kenellekään. Paino on jokaisen oma homma, sanon mää. Ellet puutu siihen nokallasi. 

Kirjoitan tästä vielä laajemman postauksen, mutta sanonpahan vaan nyt ensiapuna kaikille tylyille kommentoijille - älä KOSKAAN vanhempana tai isovanhempana kommentoi negatiivisesti kenenkään painoa. Erityisesti vanhemmat ja isovanhemmat, miettikää vähän. Sillä pienellä lauseella voi olla todella kauskantoiset vaikutukset. Lopettakaa heti! 

Vinkki painostajille: se ei auta, vaan ahdistaa! Nyt on aika lopettaa. Älkääkä enää ikinä kommentoiko negatiivisesti kenenkään painoa/yrityksiä päästä haluamaansa painoon. Tämä ei ole kehotus, vaan käsky. Totelkaa! 

Kuva

Kesäkurpitsa, tuo liian terveellinen snack?

Siltähän se kuulostaa, mutta älä lannistu! Koita ihmeessä, jos kesäkurpitsa noin niin kuin muuten ei aiheuta pahoja tuntemuksia. #kesakurpitsa #tuoainaniin #vähätelty #suomiherkku

(alla kakkosviikon päivityspostaus)

Ohje on helpompi homma, kuin sipsipussin osto. Mun mielestä myös yhtä hyvää, ellei parempaa. Johtunee siitä, etten ole kovin kova sipsifani.

Tarvitset:

kesäkurpitsan

neitsytoliiviöljyä

merisuola/ruususuola

pippurisekoitus

+ muita mausteita maun mukaan (bbq, chili, herbamare..)

Kesäkurpitsa tositoimissa. 

Hieman oliiviöljyä viipaleen pintaan ja päälle suola, pippuri ja muut mausteet. 

Ohje on kuin nelivuotiaan reseptikirjasta, mutta suosittelen kokeilemaan. Tämä idea syntyi vahingossa suolahimoissa, kun pavut ja kala oli lautaselta jo syöty ja kesäkurpitsat odotteli vielä vuoroaan. Ilman mausteita ei millään mennyt sillä hetkellä alas, joten tästä syntyikin vakkarivälipala ja kasvislisuke perusaterioihin. Täytyy testailla muitakin mausteita, voi toimia jopa paremmin. 

NAM.

Näitä vetelen aina välipalaksikin. Toimii!

"Nolo suola + kasvis -resepti, mene kokkikouluun hyvä ihminen!", joku nyt varmasti ajattelee. 

"Okei, jos tarjoot", vastaan ja menen leikkaamaan kesäkurpitsaa ja pyörittämään suolamyllyä. 

Round 3 - fight!

Viikko numero kolme pyörähti käyntiin, mutta palataanpa vielä viime viikkoon.


Lauantaina steppasin puntarille ja kiloja ei ollut tippunut. Grammoja sentään 900. Pieni pettymys kun täyttä kiloa ei tippunut, mutta tulos ei lannista. Lähes kilo vähemmän on parempi kuin ei mitään, tai pahimmassa tapauksessa plussatulos. Edellisissä yrityksissä lopetin tosiaan ensimmäisinä päivinä, mikäli kiloja ei ollut lähtenyt. Tiedän, noloa ja lapsellista. Tahdonvoima on kova ja jos paino tippuu kilon viikossa, sitten se tippuu. Kovia alkuspurtteja ei ole täällä päin näkynyt.

Kovin paljon ällöttävämpää kuvaa läskistä on vaikea löytää?

Ensimmäisellä viikolla en pitänyt varsinaista cheat daytä, mitä nyt viiniä ja siideriä meni jonkin verran. Ruokapuolella en vedellyt sataa Snickersiä tai kuutta pizzaa huiviin, vaikka lupa olisi siihenkin ollut. Ehkä ruokavalioni ulkopuolinen ruoka vielä pelotti ja hyvin mennyt ruokaviikko kummitteli mielessä.

Toisen viikon cheat daynä (toissa päivänä) ihmetys oli suuri. Varasin kotiin kanapastatarvikkeet parmesanineen (herkkuruoka), 3 isoa Tuplaa, tuoretta leipää jne. Lauantai koitti ja entiseen malliin voitelin leivät, iskin juustot ja makkarat päälle ja otin ensimmäisen haukun. Ei maistunut miltään ja toinen leipä jäi kokonaan syömättä. Ei vaan mennyt alas. Join kahvin ja otin vähän mehuakin. Lounaaksi tein kanapastaa ja laitoin reilusti parmesania kuorrutukseksi. Otin ison annoksen ja istahdin syömään. Söin tasan kaksi haarukallista ja ruoka alkoi inhottaa. Pakolla söin vielä kolme haarukallista ja oli pakko lopettaa tai olisi pitänyt juosta halailemaan wc-pönttöä. Loppupäivänä söin puolikkaan Tuplan ja join paljon vettä.

Eilen sunnuntaina palasin syömään vihannes-papu-lihalinjaa ja se meni rutiinilla alas. En osaa edes arvata, mikä lauantain ruokainhotuksen takana oli? Osaisiko joku muu? Koskaan aiemmin ei ole lemppariruoka ja hiilarit noin tökkinyt. Toisaalta ei silloin tehnyt mieli sitä papukasvisprotsku-linjaakaan.

Viime viikolla sain hyvän ruokarutiinin päälle. Mustapavut on ihan ykkösiä, niitä syön lähes joka aterialla. Vähän merisuolaa ja pippuria päälle, muuta ei tarvita. Proteiinit olen hankkinut pääosin kanasta tai kananmunasta. Vihannes- ja kasvispuolelta kukkakaali, parsakaali- ja kesäkurpitsa maistuu edelleen. Kanasalaatti mustapavuilla on lounassuosikkina tällä hetkellä. Silloin tällöin nappailen välipalaksi vihannesta, esimerkiksi kurkkua, kesäkurpitsaa tai tomaatin. Jos on kova suolan himo, ripsautan päälle esim. suolaa tai Herbamarea.

Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen viime viikkoon ja katson toiveikkaana tähän viikkoon.

Sellainen vähän tylsempi tilitys tällä kertaa. Palaan asiaan loistavan (toim.huom. omasta mielestäni) snack-vinkin kanssa!

kuva

Motivaatiokolmoset. PART 1

Ajattelin, että motivaatiotani ylläpitääkseni kirjoitan kerran viikossa kolme asiaa, jotka kehoittavat (painostavat, rankasti) jatkamaan pienentymisprojektia. Muistuttaisin mahdollisia lukijoita, että puhun näissä vain itsestäni ja niistä asioista, jotka tekevät oman oloni huonoksi.

Tässä tulee ensimmäiset kolme.


1. Sukujuhlat

"Kenenkäs tyttöjä se sinä olet?", kysyy Pertti-setä. No niin, ei tunnista ei, vaikka 30 vuotta on minut tuntenut. Ei tarvitse varmaan kahta kertaa miettiä, mitä tulee ensimmäiseksi mieleen, kun postiluukusta tipahtaa kutsu sukujuhlille. Oli ne sitten häät, kuusikymppiset tai esimerkiksi perunannostajaiset*. Jos osa sukulaisista ei viime juhlissakaan kaksi vuotta sitten tunnistaneet, mikähän mahtaa olla reaktio nyt. Pakko se on silti aina etsiä ne laihentavimmat juhlatamineet ja suunnata paikalle testaamaan oma tunnistettavuus. Ja sitten hävettää, joka kerta.

Nyt kun jatkan sitkeästi projektiani, saatan muutaman vuoden päästä kävellä punaista mattoa sukujuhliin ja taustalla soi se Rihannan kertosäe "Shine bright like a diamond" ja ympärilläni vaan hohtaa. Ok, menin liian pitkälle. Ainahan sitä saa haaveilla.

* Kyllä, eräät sukulaisemme omistavat mittavat perunapellot ja pitävät joka vuosi koko suvun perunannostajaiset. Raastavin sydämin kaikki suvun jäsenet raahautuvat vuosi toisensa jälkeen suorittamaan "kevyttä" nostourakkaa heidän pelloilleen viikonlopun ajaksi, kukonlaulusta auringonlaskuun. Tästä syystä syksy ei ole aina se suvun ykkösvuodenaika. 

2. Julkiset kulkuvälineet

Kun elopaino heilahtaa yli satasen, on viimeinen hetki alkaa miettiä, miten asettelen itseni julkisen kulkuvälineen penkkiin. Jotkut kiloihinsa kyllästyneet ehkä tietävät sen tunteen, kun astuu bussiin, josta jokainen ikkunapaikka on vallattu. Hiki alkaa puskea pintaan ja yrität katseellasi etsiä kaikista ohuimman istujan, jonka viereen voit änkeytyä. Sitten siinä yrität varovasti ja kepeästi istahtaa viereen ja olla vyörymättä paksuine jalkoinesi ja käsivarsinesi kanssamatkustajan puolelle, ilman että raukka joutuu liimautumaan ikkunaan. Ei uskalla edes yrittää!

Tämä on erityisen haasteellista, mikäli sattuu olemaan vielä kantamuksia mukana. Useimmiten jäänkin käytäväpenkille ihan vaan "rennosti nojailemaan", eli olen vaan puoliksi siinä penkillä ja toinen jalka käytävällä tukena. Kyllä, tämä on tosi tarina. Vaikeudet ne on tälläkin ihmisellä.


3. Hikoilu 

Ei tarvitse olla iso ponnistus, kun huomaan suihkun jälkeen olevani kuin sademetsässä, jossa sillä hetkellä myös sataa. Meikkaaminen riittää minun tapauksessani. On aina niin mukavaa käydä hitaalla iltakävelyllä, kun seuralaiset painavat raikkaina eteenpäin ja itse vaan mietin koko ajan, mistä löydän seuraavan kuivan paperin. Nämä helteet eivät ole armoa antaneet.

Kyllä tietää töitä tehneensä, kun kiipeää kolme kerrosta ylöspäin ystävän luokse synttäreille. Siinä sitten yrität paniikissa kuivata kasvoja (mahdollisesti myös jalkoja, kaulaa, rinnuksia, kyynertaipeita..) ja pelastaa viimeisiäkin meikkivoiteen rippeitä, ennen kuin astut hengästyneenä koko juhlakansan eteen.


Kyllä motivaatio taas nousee! Pieni asioita, mutta silti niin suuria, ainakin minulle. Listasin huvin vuoksi näitä kipupisteitäni ja vartin sisään sain komean 60 kohdan listan. Palaan taas ensi viikolla motivaatio-, tsemppi-, nytkylläonnistutkolmosiin! :)


Ai niin, meinasi unohtua. Pakko vielä paljastaa teille yksinoikeudella mieltäni painanut asia. Muistattehan kun pari päivää sitten uutisoitiin tästä: http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014081118563261_uu.shtml. En millään kehdannut oikaista asiaa Iltalehdelle, saati sitten havainnosta innostuneelle valastutkijalle, mutta minä se olin. Iltauinnilla vähän vaan kauempana Helsingin bikinihiekkarannoista. Antakaa anteeksi kohu. 


kuva

Ensimmäisen viikon ruokatreenit

Viime viikko meni suurilta osin uutta ruokavaliota ja lautasmallia treenatessa. Ennen tuomiopäivää (4.8.) ajattelin, että pitkäpä on matkani makaronimössöistä proteiini-, papu- ja vihannespainotteiseen makuelämykseen. Tulenkohan tottumaan koskaan? Voiko ruoasta enää nauttia muuten, kuin viikottaisessa syömitäsyöt -huijauspäivässä? Vähänpä tiesin.

Älkää nyt käsittäkö väärin. Olen aina syönyt lähes kaikkea (sen kyllä huomaa), eli en ole nirso. Kaiken tämän kilosiepparin takana on ne salakavalat hiilarit ja niiden ahtaminen yli oman kapasiteetin, jolloin kasvikset ovat poikkeuksetta jääneet vailla syöjäänsä. 

Viime viikko yllätti täysin! Tykkäsin kaikesta mitä kokeilin ja söin, joten se siitä paniikista. Tästä on hyvä jatkaa. 

Mitä sitten söin viime viikolla? Perusruokailurunko meni näin: 

Yleisin aamupala: 

1. PROTEIINI: 

- kaksi paistettua/keitettyä kananmunaa ja hieman kalkkunaleikettä

2. PALKOKASVIT

- kidney- tai mustapapuja

3. KASVIKSET JA VIHANNEKSET 

- salaattia tai muutamaa erilaista pilkottua kasvista

Perussääntönä on siis kasata 1/3 jokaisesta ruoka-aineryhmästä lautaselle, joka aterialla. Aamupala tulee syödä viimeistään 30 minuuttia heräämisestä ja sen täytyy sisältää reilusti proteiinia. Tämä laittaa aineenvaihdunnan käyntiin. Lisäksi olen juonut aamupalan yhteydessä kahvia maidolla, mutta maidolle pitäisi keksiä jokin toimiva korvike. 

Tällä kertaa aamupalaesimerkkejä kuvina: 

 Tämä ylin kuva on niin järkyttävän huono, hirveä ja mitään havainnollistamaton ruokakuva, joten oli pakko postata se ensimmäiseksi. Liekö lipsahtaa ihan taiteen puolelle? Kuuleeko Kiasma? 

Tämä oli superproteiinibrekkari, koska pavut oli mystisesti loppuneet. Herneitä vähän reilummin ja protskuna paistettua ja keitettyä kananmunaa (mitä minä taas selitän näin tarkkaan. Jos näätte tekstin, näätte varmaan kuvankin ja ellei nyt koko elämää ole Rice krispiesejä vetänyt, tunnistaa mitä lautasella on. Lupaan olla aliarvioimatta teitä enää koskaan). 

 Mustapavut siellä yhtä kauniina kuin aina ja vieressä munat vihanneksineen. 

Perus-, perus-, ja perussettiä

Lounas: kanasalaattia ja mustapapuja

Välipala: kesäkurpitsaa, kurkkua tai tomaattia

Päivällinen: jotakin lihaa, papuja ja paistetut vihannekset

Simppelillä menulla menin viime viikon, mutta mikään ruoka-aine ei ole alkanut vielä tökkimään. Käytin mausteena lähinnä merisuolaa, pippuria ja chilisekoitusta. That`s it! Sehän meni helpommin kuin olisin koskaan kuvitellut. 

Tämän viikon parannukset top 3

1. Kahvimaito pois (kokeilen laittaa tilalle joko 2rkl kermaa tai vaihtoehtona ripaus kanelia tai vaniljauutetta)

2. Kokonaisen kananmunan vähentäminen (tilalle munia ilman keltuaisia tai muuta proteiinia. Kokonainen kananmuna keltuaisineen on sallittu, mikäli se on luomua)

3. Maustamisen ja erilaisten ruokalajien opettelu (enemmän erilaisia makuja mahdollisen kyllästymisen varalle)

Lopuksi kiittelen kaikista kommenteista! Olin pyörtymisen partaalla kun huomasin, että tännehän on vähällä aikaa eksynyt aktiivisia lukijoita. Tästä jatketaan toisiamme tsempaten! :)

Kas näin heiluu allit, ja allit heiluu näin!

Allit. Nuo hihattomien paitojen kauhut. Ihan täytyi laittaa muisti koetukselle pohtiessani, koska viimeksi liikuin julkisilla paikoilla ilman hihoja. Enkä muistanut. Niitä kuuluisia oman pään sisäisiä juttujahan nämä on, mutta ilmeisesti hyvin ylitsepääsemättömiä. Aina kun kävelee sattumalta peilin ohi ja esimerkiksi nostaa jotakin samalla, on näky komea. Allin viaton heilahdus on kuin hidastetusta elokuvasta ja iskee tajuntaan - tämä ei voi jatkua enää. 

Päivitin mittaustulokset (minnekä muuallekaan kuin) Tulokset -sivulle ja kävin samalla googlettelemassa mitkähän ne suositusmitat mahtavat minunlaiselleni olla. Löysin paljonkin erilaisia suosituksia, alla muutama esimerkki. Näky oli yhtä komea kuin edellisessä kauhutarinassa. 

Oma vyötärö: 118cm

Suositus: alle 80cm

Poistettava: lähes puolimetriä, mahtavaa

Oma rinnanympärys: 118cm

Suositus: 85cm 

Poistettava: 33cm

Oma reisi leveimmästä kohdasta: 77 cm

Suositus: 52cm

Poistettava: 25cm

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun mittasin konkreettisia senttilukemia. Olisittepa muuten nähneet mittausoperaationi. Optimistisena ja senteistäni mitään tietämättömänä varustauduin taistoon alle metrin pituisella mittanauhalla. Väärin! Olisihan se pitänyt arvata, että tässä tapauksessa mitataan metreissä, ei suinkaan senteissä. Lopulta käytössä oli vanhan liiton raksamiesmittanauha ja johan alkoi sujua. Näistä havainnoista innostuneena (järkyttyneenä) päätin katsoa myös puntarin kapasiteetin ja todeta, että taisi olla painohavahtumisen viime hetket käsillä, ennen kuin vaa`an päällyslasi olisi rasahtanut allani rikki. Läheltä piti! 

Pidän kirjaa myös kokonaissenttimäärästä (KSM), joka on tällä hetkellä 523,5cm. Hetkinen tässä menee, että pääsen edes nelosella alkavaan kolminumeroiseen lukuun.  

Ensimmäinen viikko taistelua takana ja paino putosi maanantain ja lauantain välillä -2,1 kiloa. Hitaasti, mutta varmasti. 

Kuva

Personal trainer: 4 tunnin keho / 4 hour body -kirja

Innostuin uudesta ruokavaliostani tämän kirjan ansiosta. 4 tunnin keho on ilmestynyt myös suomeksi ja löysin oman painokseni muutama vuosi sitten kympillä eräästä kirjoja myyvästä outletista. Olen selaillut kirjaa muutaman kerran, mutta en ole päässyt jyvälle. Nyt vihdoinkin kävin kärsivällisesti kirjaa läpi ja ymmärsin mistä on kyse. 

Mun ohjeet kirjan ensilukijalle: 

1. Älä säikähdä kirjan sivumäärää. Pääset alkuun jo alle sadan sivun lukemisella. 

2. Kirjoittaja Ferrisss suosittelee lukemaan vähintään seuraavat luvut: 

1. Perusteet 

2. Lähtöpiste 

3. Hitaat hiilarit dieetti I & II 

4. Täydellinen takapuoli 

3. Merkkaa tärkeimmät sivut post-it -lapuilla. Kirjaa lukiessa jouduin palaamaan monta kertaa perussääntöihin. Kirjoita yhdellä sanalla lappuun mitä perussääntöä ko. sivu koskee ja liima se niin, että näät tekstin helposti kirjan ollessa kiinni. Ennen kuin tajusin tehdä näin, kirja näyttäytyi aikamoisena sekamelskana ilman minkäänlaista johdonmukaisuutta. Eli ei tainnut mun muistikapasiteetti vaan riittää.. Tällä hetkellä pärjään neljällä lapulla, joissa lukee säännöt, mittaukset, ruoka ja liikunta.  Helppo palata lukemaan tärkeimmät ohjeet, jos muisti pätkii.

4. Lue 4 tunnin kehoa/4 hour bodya koskevia sivustoja, joista löytyy paljon ruokaideoita ja auttaa hahmottamaan mitä kaikkea voi syödä. Kirja ei kerro kovin laajasti mitä saat syödä, joten kannattaa ottaa itse selvää ja näin laajentaa raaka-ainerepertuaaria. Yksi omista suosikeistani on 4 hour body couple -sivusto. Suomalaisia sivustoja tai aktiivisia blogeja en ole vielä löytänyt. 

Liikunko dieetin tukena? Hell no!

Joko siellä joku hätäinen sielu ehti provosoitua pelkästä otsikosta ja scrollasi lähes nykyisen juoksutahtini nopeudella (eli väh. 10 kertaa nopeammin)  sivua alaspäin etsien "kommentoi"-painiketta?  Rauhotu. Nyt rauhotut! Vedä henkeä sisään, ulos, sisään, ulos, pidättele, vielä, vielä.....hengitä hyvä ihminen ennen kuin pyörryt!

Ihan oikeastiko (50 kiloa ylimääräistä rasvaa sisältävässä) maanpäällisessä ruumissani kiitäisin (pyörisin) pokkana lenkkipolkuja menemään? Vain alamäkeä hyvät ystävät. Vain alamäkeä.

Ei hätää, lähitulevaisuudessa aion ottaa myös liikunnan osaksi elämäntapaani. Eihän laihdutusblogi ole mitään ilman liikuntaa? Sen aika ei vaan ole vielä, lukuunottamatta (kirjotetaanko muuten yhteen? Nyt te äidinkielen professorit pääsette kommenttiboksini (tyhjälle) estradille loistamaan) hyötyliikuntaa ja muuta kevyttä liikuntaa. Uskon, että liian suuret tavoitteet koitui turmiokseni aiemmissa terveyskokeiluissa...okei puhutaan totta, siis pikadieeteissä. Liian paljon kerralla. Eihän siitä mitään ole koskaan tullut, kuten tiedätte.

Onneksi on aina mahdollisuus ottaa pienet unet myös lenkkipolulla. 

Laitan ensin kaikessa rauhassa ruokatavat kuntoon ja sen jälkeen suuntaan virkeämmän katseeni kohti airopikkejä sun muita. I promise.

Jos siis näette halkaisijaltaan 168cm pallon pyörimässä alamäkeä ja vauhti on kohtuuttoman nopea, tulkaa pysäyttämään. Minähän se vaan olen. Salaa harjoittelemassa hallitsemattomia juoksuaskeleita alamäessä ja miksi ei myös ylämäessä, kun jalka pettää ja suunta vaihtuu armottoman painovoiman vuoksi.

Liikunta TOP 3 seuraavat pari kuukautta: 

1. Hyötyliikunta (kauppareissut, lyhyet matkat kävellen/pyörällä, työmatkat kävellen, siivous...) 

2. Lenkkeily (kävelyä ja juoksuaskeleita silloin tällöin kun kuulokkeista tulee hyvä biisi) 

3. Wells-treeni vähintään kolme kertaa viikossa (oma postaus tulossa tästä)

Kyllä mä sanoisin ja sanonkin, että tämä on hyvä alku täysin liikkumattomalle.



kuva

Mikä hitaat hiilarit -ruokavalio?

Yksinkertainen, helppo ja jopa maistuva. Alla helposti muistettavat "säännöt". 

Sääntöjä on viisi: 

1. Vältä valkoisia hiilihydraatteja. Vältä kaikkea muuta valkoista ruokaa poislukien kukkakaali. Toimii. 

2. Syö samoja ruokalajeja usein ja tee kokkailusta helppoa. Varsinkin aamupala on helppo tehdä puoliunisena samalla kaavalla. 

3. Älä juo kaloreita. Tämä taitaa kuuluakin jokaisen terveytensä tiedostavan elämänohjeisiin. 

4. Pidä yksi herkkupäivä kerran viikossa ja anna aineenvaihdunnalle shokki! 

5. Syö hedelmiä vain herkkupäivänä, koska fruktoosia ei tässä ruokavaliossa suosita. 

Tarpeeksi helppoa minulle! 

Mitä sitten saa syödä? 

4 tunnin keho -kirja jakaa ruoka-aineet seuraavasti: 

Proteiinit

- kananmunat

- kanaa (reisi- tai rintapalat)

- kala

- naudan- tai sianliha

Palkokasvit

- linssit

- mustapavut

- tarhapavut

- soijapavut

Myönnän. Ei nämä mustapavut kovin houkuttelevalta näytä, mutta maustamalla makuelämys?
Testaan tällä viikolla uusia tapoja kokkailla. Kyllä nämä vielä voitoksi kääntyy! 

Kasvikset ja vihannekset

- pinaatti

- parsakaali

- kukkakaali

- herneet

- vihreät pavut

- Jokaisesta ryhmästä valitaan jotakin, jokaiselle aterialle. Helppoa! 

- Mausteet, yrtit ja tietyt öljyt ovat tietysti sallittuja, jotta ruokiin saadaan makua

- Jokaiseen ryhmään voi lisätä mieleisiä raaka-aineita, kunhan ravintoarvot pysyvät kohdallaan ja vastaavat edellä esitettyjä esimerkkejä

- Esimerkiksi englantilaisesta aamiaisesta kaikille tutut pavut tomaattikastikkeessa eivät täytä tämän ruokavalion tavoitearvoja, mutta olen löytänyt niille korvikkeen. Jaan reseptin sopivassa välissä. :)

Neljäs päivä alkamassa ja tämä on ensimmäinen kerta, kun dieetti on kestänyt yli päivän! Hyvä fiilis ja ihmeellinen ylimaailmallinen energia tätä projektia kohtaan päällä. Hyvästi puolijoukkueteltat - täältä tullaan M(s)-koko!

kuva

Follow my blog with Bloglovin

Kiitos te kaikki viisikymmentä ylimääräistä kiloa. Tämä oli tässä!

Tämä on nyt se hetki, kun lähdette vaeltamaan muualle vartalostani.

Puntari pitkästä aikaa esiin ja varovainen hypähdys sen päälle.

Hetkinen. Siis hetkinen. 110 kiloa!?

Ei voi olla, ei sitten millään. Vastahan painoin 90 kiloa ja sekin oli liikaa. Mistä nämä parikymmentä kiloa tuli?

Ei siis tarvitse enää ihmetellä, kun päälle mahtuu vain puolijoukkueteltta. Se johtui ihan vaan minusta, ei kauppojen tekemästä vaatteiden uudelleenmitoituksesta. Ei ihme, kun kaksoisleukakin on lähempänä maata kuin sitä ykkösleukaa. Vanhat takit jäävät käsivarsien kohdalle jumiin ja vanhat farkkuhameet jumiutuvat pukiessa polvien korkeuteen. Hymy on hyytynyt. Siis olisi, jos tästä pullanaamasta mitään ilmeitä enää erottaisi.

Olen tullut tieni päähän ja nyt täytyy todella valita, mihin suuntaan lähden. Motivaatio ei ole ollut koskaan näin korkealla ja takana on kolmas onnistunut laihdutuspäivä. Ainahan ne kuurit ensimmäiseen iltaan loppui.

Noudatan Timothy Ferrissin kirjoittamaa 4 tunnin keho -kirjan ruokavalio-osiota ja jatkossa myös liikuntaosiota ainakin osittain. Menetelmänä hitaat hiilarit.

Laihdutusblogi tulee seuraamaan matkaa kohti puolikasta minua.

Kanssataistelijat! Ilmiantakaa bloginne kommenttiboksiin. :)

Tästä lähtee viimeinen taistelu, hyvästi te turhat 50kiloa! 

kuva