Miksi olen yli 100 kiloinen?

Arvon kuulijat, kansalaiset sekä kanssalaihduttajat,

Minäpä kerron.

Pohdin hetken, mistä tämä kaikki "maallinen mammona" on kertynyt. Listailin hieman old school -tyylillä, eli lyijykynän ja ruutupaperin turvin, miten tähän kasaan on päädytty. Sain selkeän Top 3 -listan .


1. Suklaa

Yläasteella suklaa alkoi maistua. En todellakaan ollut ylipainoinen silloin, vaikka niin tietenkin itse  luulin. Painoindeksi oli tuolloin normaalin alarajalla. Kävin silti vähintään kolme kertaa viikossa rehellisen Fazerin sinisen häpeissäni lähikaupasta. Ja kyllä vaan, se hävetti ostaa jo silloin! Jostain syystä suklaan himo oli kova, vaikka olin opetellut kahviakin juomaan. Yläasteen painokehitykselle en keksi muuta syytä, kuin karkit ja suklaat. Urheilin kuitenkin vähintään 4 x viikossa.


2. Liikunta jäi 

Lukiossa liikunta jäi ja juhliminen darramättöineen tuli kehiin. Sitä kun ei ollut kerran viikkoon, vaan vähintään kolme kertaa. Kilot, welcome! Vetelin ruokaa kuitenkin muidenkin edestä, koska ei kovin muu koulukaveri tuolloin lihonut. Joten syyttävä sormi ruokineen osoittaa tänne!


3. Viimeinen niitti

Kotoa lopullisesti pois muuttaminen. Oma ruoka, oma valta ja omat juomat. Joo-o. Se tie koitui kohtaloksi ja paino nousi parissa vuodessa +30kg. NICE. Pakastepizzat, leipä, juusto jne. You name it. #neveragain



Onneksi ongelma on nyt paikallistettu ja päästään tekemään asialle jotain. :)

Päivitystä, päivitystä

(No älkää sentään ampuko huonon otsikon vuoksi)

Voitteko kuvitella, eilen alkoi kolmas railakas viikko näiden tukkeutuneiden hengitysteiden kanssa. Joka tapauksessa, uhmasin flunssaa ja kävin kävelemässä lenkin. Hölkkäaskelia en sentään ottanut, vaikka olisin ihan oikeasti halunnut.

Ja nyt tulee se tunnustusosio. Olin lauantaina kunnolla rimpsalla, bilettää, juhlimassa, partyymassa, ottamas kuppii jne. Jokainen voi valita oman terminsä listalta. Jokaiselle jotakin? Ja taisin feilata parantumiseni sitten siihen. Kurkku karheana, hyviä bileitä muistellessa, on taas aika miettiä. Miettiä, mihin sitä olikaan matkalla ja oliko varaa riskeerata flunssa lauantaina. No, sanokaa mitä sanotte, oli sen arvoista. Sen verran hyvät juhlat oli järkätty. :)

Mutta nyt. Vaikka ruoka ei flunssan takia maistu, lähtee  vanha tuttu ruokavalio huomenna liikkeelle. Nyt ei ole varaa enää selityksille vedellä sokerimehuja flunssaan, vaan vitamiinit haetaan järkevämmistä paikoista.

Mulla on ikävä juoksemaan. Oon tehnyt erinomaiset juoksulistatkin. Joten, GOD, miksi olen tässä helevetin yskässä edelleen?

Tsempit kanssalaihduttajille, teillä kyllä menee hyvin! Pus! 

Motivaatiokolmoset PART 3

Tarve vaatii motivaatiota. Tässä seuraavat kolme tärkeää pointtia.


1. "Ei mulla ole kuuma".

Vastaan, kun joku ihmettelee miksi päälläni on pitkähihainen paita ja pitkät housut. Helteellä. "Ei mulla ole kuuma". Hmm. EIPÄ. Kuoleman kielissä helteissä tässä ryömin. Aina voi yrittää selittää, tietysti. Eri asia, uskooko kukaan. Pukeutumiseni menee aina sen mukaan, mikä näyttää laihimmalta. Helteellä laitan käsisellut peittävän paidan, vaikka kuumuus vaatisi muuta. Pitkät housut peittävät sen mitä pitääkin. En varmasti ole ainoa? Hiki valuu, mutta pakko silti laittaa ne laihentavimmat vaatteet. Monta kerrosta vaatetta hakkaa sen, että läskini heiluisi valtoimenaan. Uskon.


2. Piilottelu kaupassa

Ennen tätä uutta ruokavaliota kaupassa käydessäni, aina kassalla PIILOTIN (kyllä) suklaat ja muut muiden tavaroiden alle hihnalla,  ettei seuraava asiakas niitä vahingossakaan näe. Totta se on. Salaatit ja muut suklaalevyjen ja einesten päälle. Naurettavaa, tiedän kyllä. Jotenkin se vaan hävetti silloin ja hävettäisi nytkin. Olen syyllistynyt siihenkin, että ostin tuuheita salaattipuskia vain sen takia, että pystyin peittämään niillä herkut. Yep, heittäkää vaan puukkoja. Heittäkää, olen valmis.


3. Istuminen

Ehei, ei ollenkaan niin luonnollinen juttu, kuten te syntiset normaalipainoiset luulette. Minun täytyy aina löytää se "edullisin" istumapaikka itselleni. Lattialla istuminen on toisinaan armollisinta ja toisinaan taas sohva, jossa ottaa tyynyn syliinsä peittämään pahimpia muhkuroita. Pöydän äärellä istuminen on parasta, mitä lihavalle voi sattua. Suosin siis sitä. #anteeksi


Osuiko yksikään kohta, sisters? Olenko ainoa?

Terveisin, Flunssa-minä

Nyt saa riittää, tyhmä flunssa!

Flunssa, my dear lover.

Nyt olemme menneet jo liian pitkälle suhteessamme. Yskä, nuha ja muut sivulliset, ette ole poistuneet kun aikanne ovat koittaneet. Nyt vaadin, että sinä Flunssa ystävinesi poistutte takavasemmalle välittömästi elämästäni.

En ymmärrä, mikä tämä flunssakierre on nyt olevinaan, edelleen. Kaksi viikkoa yhtä kärsimystä kera kuumeiden ja elämäni pahimpien yskien. Ja sehän se ei hellitä edelleenkään. Oliko tämä nyt ihan oikeasti rasvajumalien kosto siitä, että kävin 13 päivää sitten rehellisellä juoksulenkillä? Kertokaa,  onko? Ja olihan se varmaan. Hävyttömät rasvajumalat!

Paino on pysytellyt samoissa 107 kilon lukemissa, kuten aiemminkin. Edelleenkään ruoka ei maistu ja väsymystila on vertaansa vailla. Tähän vaikuttaa moni muukin asia, mutta varmaankin elelen tällä hetkellä sillä kuuluisalla säästöliekillä. Toisaalta vetelen kyllä sokerimehuja, jotka ovat ainoita jotka maistuu tällä hetkellä. No, nehän ne sokerikiloset pitääkin yllä.

Mutkien kautta olen kuullut ihmisistä, jotka kärsii samasta parin viikon flunssasta. Mutta olenko vain huonokuntoinen, joka kärsii kaikesta pidempää? Veto poissa ja vaikeaa nostaa edes kättä jääkaapin ylähyllylle. Vaikeeta.

Nyt otan itseäni niskasta (niskaläskistä) kiinni ja jatkan.

Nämä kausiflunssat ei minua lannista, sanokaa mitä sanotte! 

Kuume ja ruokahalu

Niistä ei voi puhua edes samassa lauseessa.

Flunssa pitkittyikin ja vasta tänään olen uskaltanut raikkaaseen ilmaan. Yskin edelleen joka toinen sekunti ja nenää koristaa Serlatupot. Henki kulkee silloin tällöin.

Ruokahalu on edelleen poissa. Tänään söin puolikkaan ruisleivän ja yritän syödä illan mittaan vielä jotakin, ettei nyt ihan näänny. Mustaviinimarjamehua olen juonut tällä viikolla enemmän kuin koko Suomen kansa yhteensä koko alkuvuonna. Täytyy kyllä kiittää mustaviinimarjajumalia siitä, että lähettivät niin monta pensasta vanhempieni mökin pihaan. Kyllä kelpaa, kun saa juoda kotitekoista mehua ilman lisäaineita ja järkyttävää määrää sokeria.

Olen varmaankin ollut tällä viikolla säästöliekillä, kun painokin on pysynyt samoissa lukemissa. Saa nähdä mihin viisari huomenna värähtää, kun minä ja kilo räkää (anteeksi mielikuva) astumme käsi (nenä) kädessä puntarin armottomaan testiin. Ainiin, yksi päivä söin muutaman karkin. Ja kyllä, ihan käsi sydämellä todistan, että vain pari. Syöminen on ollut siis todella heikkoa.

Alkaa olla jo olla kova ikävä papukokkailuja ja niiden makua. Huomenna (virallinen cheat day) syön mitä mieli tekee, jos ruokahalu vähänkään tästä paranee. Sunnuntaina pavut ottavat ansaitun ruokapomon roolinsa takaisin ja jatketaan samaan malliin, niin kuin hyvinä vanhoina aikoina (viikko sitten). Olen tässä viikon aikana etsinyt uusia reseptejä esimerkiksi Instagramista, joten innolla odottelen ensi viikkoa. Vinkkinä, löytyy esim. #4hourbody #4hourchef #4hourrecipes #4hb

Harmittaa, että niin monta postausta on jäänyt väliin tälläkin viikolla. Jatkankin tästä motivaatiokolmosten kirjoittamista, jotta flunssan jälkeinen elämä alkaa jouhevasti.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

kuva

39 astetta kuumuutta

Ja niinhän siinä kävi, että joitakin päiviä sitten viiltävä kurkkukipu iski yllättäen ja sitä seurasi kuumottavat 39 astetta puhdasta kuumetilaa. Ensimmäinen lenkki pienine juoksuineen oli perjantaina ja kurkku alkoi reistailla lauantaina. Sattumaako? Manasiko lenkkipolku minut ja juoksuyritykseni samantien?

Nyt vihdoin tulevaisuus alkaa kirkastua ja luulenpa, että huomenna taas pääsen takaisin rytmiin. Nyt ruokahalu on ollut poissa ja ainut ruoka, joka on mennyt alas on ollut todella yllättäen hernekeitto. Kyllä kuume saa ihmisen ruokamieliteot muuttumaan, jos minulta kysytään.

Palaan huomenna asiaan, jos ja kun tämä sairastelu saadaan kunnialla finaaliin.

Mukavaa viikkoa kaikille! Toivottavasti ehdin huomenna lukemaan muidenkin blogit läpi. :)

Huh huh, shokkipaljastus!

4 sekuntia kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Ei varmaan tarvitse sanoa mitään. Yllätin itsenikin. Onko tämä unta?

(Pahoittelut Iltalehtimäisestä otsikoinnista)

Kuukaudessa -4,2 kiloa, käy!

Lähes kuukausi sitä kuuluisaa uutta elämää takana ja olo paranee jatkuvasti. Kävin lauantaina puntarilla ja onneksi oli taas reilu kilo pudonnut. Tästä on hyvä jatkaa, vaikka rehellisyyden nimissä odotin ensimmäiseltä kuulta hieman parempaa tulosta.

Onneksi se, mikä tekee täydellisen eron entisiin yrityksiini on fakta, etten ole luovuttanut. Kuten aiemmin jo mainitsin, joka ikisessä aiemmassa painonpudotusyrityksessä olen odottanut huimia tuloksia muutamassa viikossa. Tällä kertaa jokainen gramma vähemmän on voitto ja olen valmis pitkään rupeamaan, jotta tavoitteisiin päästään.

Pidemmittä puheitta, tässä kertaus painotaulukkoon:

PAINOKEHITYS

4.8.    111,4 kg (lähtöpaino)
9.8.    109,3 kg  (-2,1 kg)
16.8.  108,4 kg (-0,9 kg)
30.8.  107,2 kg (-1,2 kg)


Yhteensä lähtenyt 4,2 kiloa.





Jos saan itse veikata (totta kai saan, koska tämä on oma blogini), niin sanoisin että nuo neljä kiloa on lähtenyt kasvoista ja vatsan alueelta. Kaksoisleuka on pienentynyt ja vatsa on vähän litteämpi.

Nyt vaan kuria peliin ja vähintään samat tulokset syyskuussa, eikö niin?