Flunssa, my dear lover.
Nyt olemme menneet jo liian pitkälle suhteessamme. Yskä, nuha ja muut sivulliset, ette ole poistuneet kun aikanne ovat koittaneet. Nyt vaadin, että sinä Flunssa ystävinesi poistutte takavasemmalle välittömästi elämästäni.
En ymmärrä, mikä tämä flunssakierre on nyt olevinaan, edelleen. Kaksi viikkoa yhtä kärsimystä kera kuumeiden ja elämäni pahimpien yskien. Ja sehän se ei hellitä edelleenkään. Oliko tämä nyt ihan oikeasti rasvajumalien kosto siitä, että kävin 13 päivää sitten rehellisellä juoksulenkillä? Kertokaa, onko? Ja olihan se varmaan. Hävyttömät rasvajumalat!
Paino on pysytellyt samoissa 107 kilon lukemissa, kuten aiemminkin. Edelleenkään ruoka ei maistu ja väsymystila on vertaansa vailla. Tähän vaikuttaa moni muukin asia, mutta varmaankin elelen tällä hetkellä sillä kuuluisalla säästöliekillä. Toisaalta vetelen kyllä sokerimehuja, jotka ovat ainoita jotka maistuu tällä hetkellä. No, nehän ne sokerikiloset pitääkin yllä.
Mutkien kautta olen kuullut ihmisistä, jotka kärsii samasta parin viikon flunssasta. Mutta olenko vain huonokuntoinen, joka kärsii kaikesta pidempää? Veto poissa ja vaikeaa nostaa edes kättä jääkaapin ylähyllylle. Vaikeeta.
Nyt otan itseäni niskasta (niskaläskistä) kiinni ja jatkan.
Nämä kausiflunssat ei minua lannista, sanokaa mitä sanotte!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti