Arjen (helvetilliset) haasteet: talvisaappaiden osto

Tämä aihehan ei tule yllätyksenä teille siskoille (ja miksipä ei veljillekin), jotka tiedätte sen. Siis SEN lähes jokaisena syksynä eteen tulevan epäinhimillisen tuskan. Edessä on siis operaatio The Talvikengät. Varrelliset, lämpimät, edulliset, tyylikkäät, hyvää materiaalia olevat, jäällä pitävä pohja, tosi kivat....

No mutta noita kenkiähän kaupat ovat pullollaan! Siitä vaan valitsemaan parhaat päältä?

Se ihminen, joka edelliset kaksi lausetta julkeaa suustaan päästää, sietää sitoa ihan itselleen pari kiloa  pumpulia pohkeisiin ja lähettää itsensä pikapostilla uudelleen saapasjahtiin. Sanonpahan vaan, tulee olemaan vaikeampaa kuin etsiä ratkaisua Suomen nuorisotyöttömyyteen. Todennäköisesti löytää jälkimmäisen vuosia aiemmin.

Näin kävi minulle. Minä ja pohkeeni lähdimme tänään toiveikkaina saapasjahtiin. "Josko ne olisivat hieman pienemmät tänä vuonna, niin voin valita mitkä saappaat haluan", mietin mielessäni ja hyppelin iloisesti kohti kauppakeskusta. Astuin sisään ensimmäiseen aarreaittaan ja näin saappaita. Täydellisiä saappaita hyllyä toisensa perään. Keräsin muutamat parhaimman näköiset mukaan ja istuin alas sovittamaan.

KENKÄKAUPPA NUMERO YKSI

SOVITUS:

1. Pari = Vaikka saappaissa oli vetoketju lähes pohjaan asti, lättäjalka ei yrityksistään huolimatta selviytynyt nilkan kohdalta itse kenkäosioon.

2. Pari = Ei vetoketjua pitkässä varressa. Tarvinneeko selittää edes? NO EI MAHTUNUT EI.

3. Pari = Puolikas vetoketju ja kapea lesti. En sano mitään. Fail.

Seuraava kauppa tuotti sentään jotain tuloksia. Ja luulenpa, että tänään oivaltamani Einsteinmainen vinkkini tulee mullistamaan vielä monen elämän, mitä tulee siis saappaisiin.

Okei, nyt asiaan. Saavuimme kenkäkauppaan numero kaksi, joka olikin valikoimaltaan hyvin huomattava.

KENKÄKAUPPA NUMERO KAKSI

SOVITUS:

1. Pari = On solkea, on niittiä, on kaikkea mitä nyt kenkäkaupan "hylätyt koristeet" -hyllystä on löytynyt. Sovitin silti, koska saappaiden varsi näytti jotenkin lihavaystävälliselle. Ajattelin repiä koristeet kotona pois. No ei tarvinnut, koska varsi ei mahtunut lähellekään siihen pohkeeni senttimäärään, mihin sen piti. 

2. Pari = Lupaavat "stretch"-osion sisältävät saappaat purjehtivat eteeni kuin sattumalta. Joustava materiaali ei voi luvata muuta kuin hyvää ihmiselle, jolla pohkeet ovat naamaakin leveämmät. Kokeilin. En kokeile toista kertaa. Sanotaanko nyt nätisti niin, että se ihmeellinen joustojousto ja vielä kerran jousto-osio näytti hyvinkin oudolta omassa jalassani. 

3. Pari = Kolmas pari toden sanoo? Sanoi se! Löysin mahtavat yksinkertaiset saappaat, joiden vetoketju on takana koko varren pituudelta. Sovitin saappaita ja totesin, ettei varren vetoketju mahdu läheskään kiinni. Sitten välähti. Laskin saappaiden vartta hieman alas ja vedin vetoketjua ylös, kun varsi oli hieman löysempänä. Menestys. Sain saappaat kiinni ja nostin varret ylös. Täydelliset saappaat olivat löytyneet. Kokeilkaa ihmeessä tätä kikkaa, ellette jo ole aiemmin koittaneet. Elämäni pelastus. Olisinpa tiennyt tämän jo vuosia sitten.

Saappaat löytyivät Deichmann (vai mikä lie) -kaupasta Ruotsista. Käykää piipahtamassa, mikäli tulee vastaan. Nettikauppakin löytyy, mutta eivät taida toimittaa Suomeen. 

Nyt saappaat ovat kuin täydellisesti sopivat hansikkaat. Vetoketjukin menee kiinni ilman varren ruttaamista nilkkoihin saakka. Kokeilaa tätä vinkkiä, niin maailmanne pelastuu! Ainakin melkein.

Älkäämme siis vaipuko epätoivoon mahdottoman edessä, joskus voi käydä mieletön tuuri. Myös saapasmarkkinoilla.