torstai 8. tammikuuta 2015

"Just tää tunne! Ekaa kertaa ikinä! Muutoksen vuosi!"


Palataanpa historiassa muutama vuosi taakse päin ja pyyhitään pölyt vuoden 2013 kalenterista. Mitäs se meille historiallisista yrityksistä kertookaan? (toim.huom. liioittelun nähtiin kävelevän tämän blogin suuntaan juuri ennen julkaisua).


Tammikuu 2013

Iik, nyt se alko! Now or never. Oikeesti. Suuren muutoksen vuosi. Siis nyt on just tää tunne. Siis tää, no just tää, et laihtuu ihan helvetin nopeeta kaikki pahimmat kilot ja sit voi keskittyä niihin viimeisiin ihan rauhassa hiljakseen pitkällä tähtäimellä. Kunhan nyt vaan saan maaliskuun loppuun mennessä jo vähintään parikyt kiloo pois, niin oon tyytyväinen. Tää tunne on jotain ihan muuta kuin aiemmin, nyt lähtee läskit! Goodbye! Ruokavaliooni tulee kuuluumaan kurkkua tuoreena, kurkkua  keitetyllä tomaatilla, kurkkua suolalla ja tomaattia viipaileina. Kerran viikossa syön avokadon merisuolalla ja ilmalla. Herkkunälkään otan silloin tällöin höyhenen. Helppoa ja simppeliä!

Tulevana kesänä paistattelen Victoria`s secretin mallien kanssa kilpaa biitsillä. Tai no, vähän liioittelin. Ei mun tarvitse edes kilpailla, varma voitto. Tää on niin mun juttu nyt, tuun onnistumaan ja elämä ensi kesänä on kuin leijumista rannalta toiselle ja terasseilta tanssilattioille. Kesä 2013 tulee olemaan mun kesä, ekaa kertaa laihana ja elinvoimaisena.

Tästä se lähtee! Oikeesti, tää tulee niiiin onnistumaan! Tervetuloa maailmaan, ohut minä!


Helmikuu 2013

No ihan jees menee joo, vähän lipsunu oon ja silleen. Mut ihan hyvin joo. Kai. Mutta onhan tässä vielä hyvin aikaa, tiukka kuuri alkakoon huomenna.


Maaliskuu 2013

Ihan ei tavoitteen mukaisia kymmeniä kiloja ole lähteny, mut onhan tässä kai jonkun verran... En uskalla mennä vaa'allekaan.


Huhtikuu 2013

Ei helvetti, enää kaksi kuukautta rantakauteen. Pitäsköhän ottaa niskasta kiinni? Hetkinen, ensin täytyy tarkistaa, moneltako Hese sulkee.


Toukokuu 2013

Nyt joku Nutrilett-megakuuri tähän hätään ja äkkiä googlaamaan "miten laihtua nopeasti kuukaudessa". Nyt jos tosissani ryhdyn toimiin, tilanne ei ole niin toivoton.


Kesäkuu 2013

Voi paska.


Tammikuu 2014 

Ja alusta!


Onko tuttua, soiko kellot? Mulle on ja ehkä viime syksynä tämän kiertokulun älyttömyys iskostui päähäni. Mitä isommat ja kohtuuttomammat tavoitteet, sitä suurempi feilaus. Ihan naurattaa aiempi joka tammikuinen uho ja 100% varmuus onnistumisesta.

Maltti on valttia ja loppuelämän ohjenuoraahan tässä rakennetaan, kuten kliseisesti sanotaan. Mitä yhteistä muuten on pitkän linjan laihdutusblogeilla? He ovat pitkäpinnaisia eivätkä tavoittele supernopeita tuloksia. Niistä blogeista olen oppinut paljon ja tulen varmasti oppimaan lisääkin. Jos ei tavat ja tekniikat kohtaa, niin ainakin mieletön inspiraatio ja tsemppi kantautuu omaankin ajatteluun. Kiitollisin mielin!

Joten sanoisinko vaan että take it easy! Hiljaa hyvä tulee. 

9 kommenttia:

  1. Mä niin tykkään tästä sun kirjoitustyylistä! Tunnistin tästäkin itseni... Tosin nyt on viime kesästä paino tippunut 15 kiloa ja tavoitteena on vielä toinen mokoma. Mutta mihin mennessä...?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno pudotus, hyvä Tiia! Nyt vaan kova usko päälle, niin se toinenkin puokki lähtee. :)

      Poista
  2. Moikka! Sulla on humoristisen ja positiivisen oloinen blogi, jään kanssalaihduttajana seuraamaan mielenkiinnolla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jipii, kiva kun eksyit tänne. Tsemppii sullekin urakkaan. Uskoa! :)

      Poista
  3. Samoilla linjoilla kuule täällä ollaan opettelemassa! Hiljaa hyvä tulee on munkin teema. Ja aihetta on pureskeltu ja iskostettu päähän pari vuotta. Eiköhän nyt oo meidän onnistumisen vuosi, vai mitä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tässä tosiaan opetellaan, mutta onneksi suunta on parempaan päin. :) Tää vuosi on kuin onkin -50 vuosi :)

      Poista
  4. Hihiii - on niin tuttua, että jos ei naurattaisi voisi itkettää. Minä myös opettelen malttia, äärilaitojen välttämistä ja syömiseen liittyvien syyllisyyden tunteiden heittämistä ikkunasta ulos. Tästä alkaa loppuelämän jatkuva tasapainoinen suhde ruoan kanssa (ja oman itsen kanssa) - eikö?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan! Parasta on löytää ne omat ongelmakohdat, myöntää ne ja lähteä siitä rakentamaan parempaa suhtautumisat elintapoihin. Tsemppii sullekin!

      Poista
  5. Hei Sinä Kirjoittelija! (En löytänyt nimeäsi mistään, joten mennään nyt tällä :) Tunnistan taistelusi menneisyydestäni ja haluan jakaa laihtumistarinani kanssasi. Vuonna 2007 painoin yli 120 kiloa. Vaikka olen ollut ylipainoinen lapsesta lähtien, homma lähti masennuksen seurauksena lapasesta noin vuonna 2004. Vuodenvaihteessa 2007/2008 repäisin itseni irti menneestä; erosin silloisesta miehestäni, jätin työni, muutin toiselle paikkakunnalle - tein täydellisen elämänmuutoksen. Kaikki ei ollut hyvää uudessakaan elämässä, mutta tarpeeksi erilaista, jotta uusille tavoille tuli tilaa. Muutin ruokavalioni vähitellen; ensin aloin syödä puuroa marjoilla - joka aamu - kunnes siitä tuli normaalia. Sitten lisäsin kasviksia ja hedelmiä - vähitellen - kunnes siitä tuli normaalia. Uuden elämänkumppanin myötä lähdin kävelylenkeille - vähän kerrassaan - kunnes siitä tuli meidän juttu. Vuonna 2009 painoin 108 kg, vuonna 2010 104 kg, vuonna 2011 94 kg, vuonna 2013 88 kg. Tänään painan 83 kg. Ensimmäiset 30 kg lähtivät elämäntapamuutoksin, kuten edellä kuvasin. Viimeisen 10 kg eteen olen saanut tehdä kovasti töitä. Vielä - tai enää, miten sen nyt ottaa - olisi 10 kiloa tahkottavana. Mutta edelleen tunnistan itsessäni ylipainoisen ihmisen tuskan - olen feilaaja, koska en pysty parempaan, nopeampaan, kurinalaisempaan ruokavalioon. Makea on minulle edelleen ongelma ja tulen taistelemaan mielitekoja vastaan loppuelämäni ajan. Nyt minulla on kuitenkin hyvä olla nahoissani, koska koen itseni terveeksi. Toivotan sinulle kaikkea hyvää taipaleellasi ja elämässäsi. Ennen kaikkea kuitenkin toivon, että annat itsellesi armoa ja hyväksyntää, ja että saavutat painon, jossa voit elää terveenä.

    VastaaPoista