Viikko 3 oli ja meni (perseelleen)

Minä: "Hei, olen laihduttaja ja olen vetänyt överit". 

Tukiryhmä: "Hei laihduttaja". 


Lähes kolme viikkoa projektia takana ja pieni reissaaminen johdatteli katalasti väärille raiteille. Rankka harmitus (v*****s) päällä. Viikon ainoa herkkupäivä kerrottiin viattomasti kolmella ja takana on railakas mässäilytrio torstaista lauantaihin. Tapahtuneelle ei löydy mitään muuta selitystä kuin huono itsekuri ja tyhmä pää uudessa tilanteessa. Seliseli, ihan oma vika.

Kotioloissa uutta ruokavaliota on ollut helppo noudattaa, mutta kolme päivää ravintolaruoan varassa vei jalat alta ja itsekuri taisi unohtua siinä vaiheessa, kun lukitsin kodin oven.

Jotta ette jäisi heittelemään arvauksia ilmoille, kerronpa tässä mitä tuli syötyä:  

Torstai

Aamu: matkaeväänä kaksi ruispalaa runsailla täytteillä, pillimehu
Lounas: -
Päivällinen: Kiinalaisessa kolmen pienen annoksen + riisin -menu, Cola light
Illallinen: -

Perjantai

Aamu: -
Lounas: Vapianon Crema di pollo -pasta, Cola light, Latte

Päivällinen: 2 Mäkkärin Nacho pollo jr. -hampurilaista, 3 siideriä 

Illallinen: Cheekin keikka, liikaa viiniä, olut ja loppu"illasta" rehellinen mäkkiateria

Lauantai 

Aamupala: öisen aterian jämät, Burana, paljon vettä
Lounas: Pulled pork -hampurilaisateria ranskalaisilla, Cola light, paljon vettä
Illallinen: paljon vettä

Olkaa hyvä ja kauhistelkaa. En selittele mitään, todella tyhmä veto ja nyt taas maistuu tutut ja turvalliset mustapavut. Eilinen puntarointi jäi väliin ja seuraava koittakoon ensi lauantaina. Tämä epäonnistuminen ei onneksi jarruta motivaatiota, vaan rankasti opettaa ja lyö karttakepillä paksuille sormille.

Ja nyt seuraa säännöt seuraavaa reissua varten: 

1. Kysy ravintolassa, voiko annoksia muokata paremmin vastaamaan ruokavaliotasi, jotta ylilyönneiltä vältyttäisiin

2. Yritä vaikuttaa ravintolan valintaan parhaasi mukaan

3. Ota se salaatti, jos se todellakin on ainoa vaihtoehto

4. Suunnittele syömisiä etukäteen, mikäli mahdollista


Huijari vaikenee, mutta vain hetkeksi. 

Fazer ja kebab, oottehan tässä vielä huomenna?

Hei ystävät!

Tervetuloa lyhyen blogihistoriani huonoimpaan postaukseen. No can do. Tuli mitä tuli, pakko tämä on julkaista.

Kuunnelkaa seuraava kappale ja kuvitelkaa laulun kohteen (sä) tilalle valinnaisesti:

1. Makean ystävänä suklaalevy

2. Rasvan ja suolan himoisena kebab-annos

En vaan voi lopettaa nauramista, vaikka tämä on ollut yksi suosikkibiiseistäni jo kauan. Dear Eki, miksi sanojen tarkoitus nyt näin pahasti kääntyi päässäni? Apua, miten pääsen pois mielikuvistani?

Älkää tuomitko.

Sukulainen: "No vähän jos liikkuisit edes, niin...."

"Käypäs vähän salilla ja opettele syömään oikein"

Minä:

"Joo"

"Joo, aivan"

"Joo" 

"Joo, keep talking"

"YRITÄ ITSE NÄILLÄ KILOILLA!"

Lähipiiri on aina se kannustavin? Heh, hah, ohoh, hihhih. VÄÄRIN. 

Lyhyestä virsi kaunis. Ei muuta sanottavaa. Suvun kommentit - kauhua sitten siitä asti kun täytin 11 vuotta ja sain kuulla ensimmäiset kommentit painostani omalta mummoltani. Siitähän se ahdistus ja tietoisuus omasta ylipainosta(?) sitten lähti. 

Ehkäpä monella on miettimisen paikka, kenelle heittää painonpudotuskommentteja ja kenelle ei. Oma vahva suositukseni on, ettei kenellekään. Paino on jokaisen oma homma, sanon mää. Ellet puutu siihen nokallasi. 

Kirjoitan tästä vielä laajemman postauksen, mutta sanonpahan vaan nyt ensiapuna kaikille tylyille kommentoijille - älä KOSKAAN vanhempana tai isovanhempana kommentoi negatiivisesti kenenkään painoa. Erityisesti vanhemmat ja isovanhemmat, miettikää vähän. Sillä pienellä lauseella voi olla todella kauskantoiset vaikutukset. Lopettakaa heti! 

Vinkki painostajille: se ei auta, vaan ahdistaa! Nyt on aika lopettaa. Älkääkä enää ikinä kommentoiko negatiivisesti kenenkään painoa/yrityksiä päästä haluamaansa painoon. Tämä ei ole kehotus, vaan käsky. Totelkaa! 

Kuva

Kesäkurpitsa, tuo liian terveellinen snack?

Siltähän se kuulostaa, mutta älä lannistu! Koita ihmeessä, jos kesäkurpitsa noin niin kuin muuten ei aiheuta pahoja tuntemuksia. #kesakurpitsa #tuoainaniin #vähätelty #suomiherkku

(alla kakkosviikon päivityspostaus)

Ohje on helpompi homma, kuin sipsipussin osto. Mun mielestä myös yhtä hyvää, ellei parempaa. Johtunee siitä, etten ole kovin kova sipsifani.

Tarvitset:

kesäkurpitsan

neitsytoliiviöljyä

merisuola/ruususuola

pippurisekoitus

+ muita mausteita maun mukaan (bbq, chili, herbamare..)

Kesäkurpitsa tositoimissa. 

Hieman oliiviöljyä viipaleen pintaan ja päälle suola, pippuri ja muut mausteet. 

Ohje on kuin nelivuotiaan reseptikirjasta, mutta suosittelen kokeilemaan. Tämä idea syntyi vahingossa suolahimoissa, kun pavut ja kala oli lautaselta jo syöty ja kesäkurpitsat odotteli vielä vuoroaan. Ilman mausteita ei millään mennyt sillä hetkellä alas, joten tästä syntyikin vakkarivälipala ja kasvislisuke perusaterioihin. Täytyy testailla muitakin mausteita, voi toimia jopa paremmin. 

NAM.

Näitä vetelen aina välipalaksikin. Toimii!

"Nolo suola + kasvis -resepti, mene kokkikouluun hyvä ihminen!", joku nyt varmasti ajattelee. 

"Okei, jos tarjoot", vastaan ja menen leikkaamaan kesäkurpitsaa ja pyörittämään suolamyllyä. 

Round 3 - fight!

Viikko numero kolme pyörähti käyntiin, mutta palataanpa vielä viime viikkoon.


Lauantaina steppasin puntarille ja kiloja ei ollut tippunut. Grammoja sentään 900. Pieni pettymys kun täyttä kiloa ei tippunut, mutta tulos ei lannista. Lähes kilo vähemmän on parempi kuin ei mitään, tai pahimmassa tapauksessa plussatulos. Edellisissä yrityksissä lopetin tosiaan ensimmäisinä päivinä, mikäli kiloja ei ollut lähtenyt. Tiedän, noloa ja lapsellista. Tahdonvoima on kova ja jos paino tippuu kilon viikossa, sitten se tippuu. Kovia alkuspurtteja ei ole täällä päin näkynyt.

Kovin paljon ällöttävämpää kuvaa läskistä on vaikea löytää?

Ensimmäisellä viikolla en pitänyt varsinaista cheat daytä, mitä nyt viiniä ja siideriä meni jonkin verran. Ruokapuolella en vedellyt sataa Snickersiä tai kuutta pizzaa huiviin, vaikka lupa olisi siihenkin ollut. Ehkä ruokavalioni ulkopuolinen ruoka vielä pelotti ja hyvin mennyt ruokaviikko kummitteli mielessä.

Toisen viikon cheat daynä (toissa päivänä) ihmetys oli suuri. Varasin kotiin kanapastatarvikkeet parmesanineen (herkkuruoka), 3 isoa Tuplaa, tuoretta leipää jne. Lauantai koitti ja entiseen malliin voitelin leivät, iskin juustot ja makkarat päälle ja otin ensimmäisen haukun. Ei maistunut miltään ja toinen leipä jäi kokonaan syömättä. Ei vaan mennyt alas. Join kahvin ja otin vähän mehuakin. Lounaaksi tein kanapastaa ja laitoin reilusti parmesania kuorrutukseksi. Otin ison annoksen ja istahdin syömään. Söin tasan kaksi haarukallista ja ruoka alkoi inhottaa. Pakolla söin vielä kolme haarukallista ja oli pakko lopettaa tai olisi pitänyt juosta halailemaan wc-pönttöä. Loppupäivänä söin puolikkaan Tuplan ja join paljon vettä.

Eilen sunnuntaina palasin syömään vihannes-papu-lihalinjaa ja se meni rutiinilla alas. En osaa edes arvata, mikä lauantain ruokainhotuksen takana oli? Osaisiko joku muu? Koskaan aiemmin ei ole lemppariruoka ja hiilarit noin tökkinyt. Toisaalta ei silloin tehnyt mieli sitä papukasvisprotsku-linjaakaan.

Viime viikolla sain hyvän ruokarutiinin päälle. Mustapavut on ihan ykkösiä, niitä syön lähes joka aterialla. Vähän merisuolaa ja pippuria päälle, muuta ei tarvita. Proteiinit olen hankkinut pääosin kanasta tai kananmunasta. Vihannes- ja kasvispuolelta kukkakaali, parsakaali- ja kesäkurpitsa maistuu edelleen. Kanasalaatti mustapavuilla on lounassuosikkina tällä hetkellä. Silloin tällöin nappailen välipalaksi vihannesta, esimerkiksi kurkkua, kesäkurpitsaa tai tomaatin. Jos on kova suolan himo, ripsautan päälle esim. suolaa tai Herbamarea.

Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen viime viikkoon ja katson toiveikkaana tähän viikkoon.

Sellainen vähän tylsempi tilitys tällä kertaa. Palaan asiaan loistavan (toim.huom. omasta mielestäni) snack-vinkin kanssa!

kuva

Motivaatiokolmoset. PART 1

Ajattelin, että motivaatiotani ylläpitääkseni kirjoitan kerran viikossa kolme asiaa, jotka kehoittavat (painostavat, rankasti) jatkamaan pienentymisprojektia. Muistuttaisin mahdollisia lukijoita, että puhun näissä vain itsestäni ja niistä asioista, jotka tekevät oman oloni huonoksi.

Tässä tulee ensimmäiset kolme.


1. Sukujuhlat

"Kenenkäs tyttöjä se sinä olet?", kysyy Pertti-setä. No niin, ei tunnista ei, vaikka 30 vuotta on minut tuntenut. Ei tarvitse varmaan kahta kertaa miettiä, mitä tulee ensimmäiseksi mieleen, kun postiluukusta tipahtaa kutsu sukujuhlille. Oli ne sitten häät, kuusikymppiset tai esimerkiksi perunannostajaiset*. Jos osa sukulaisista ei viime juhlissakaan kaksi vuotta sitten tunnistaneet, mikähän mahtaa olla reaktio nyt. Pakko se on silti aina etsiä ne laihentavimmat juhlatamineet ja suunnata paikalle testaamaan oma tunnistettavuus. Ja sitten hävettää, joka kerta.

Nyt kun jatkan sitkeästi projektiani, saatan muutaman vuoden päästä kävellä punaista mattoa sukujuhliin ja taustalla soi se Rihannan kertosäe "Shine bright like a diamond" ja ympärilläni vaan hohtaa. Ok, menin liian pitkälle. Ainahan sitä saa haaveilla.

* Kyllä, eräät sukulaisemme omistavat mittavat perunapellot ja pitävät joka vuosi koko suvun perunannostajaiset. Raastavin sydämin kaikki suvun jäsenet raahautuvat vuosi toisensa jälkeen suorittamaan "kevyttä" nostourakkaa heidän pelloilleen viikonlopun ajaksi, kukonlaulusta auringonlaskuun. Tästä syystä syksy ei ole aina se suvun ykkösvuodenaika. 

2. Julkiset kulkuvälineet

Kun elopaino heilahtaa yli satasen, on viimeinen hetki alkaa miettiä, miten asettelen itseni julkisen kulkuvälineen penkkiin. Jotkut kiloihinsa kyllästyneet ehkä tietävät sen tunteen, kun astuu bussiin, josta jokainen ikkunapaikka on vallattu. Hiki alkaa puskea pintaan ja yrität katseellasi etsiä kaikista ohuimman istujan, jonka viereen voit änkeytyä. Sitten siinä yrität varovasti ja kepeästi istahtaa viereen ja olla vyörymättä paksuine jalkoinesi ja käsivarsinesi kanssamatkustajan puolelle, ilman että raukka joutuu liimautumaan ikkunaan. Ei uskalla edes yrittää!

Tämä on erityisen haasteellista, mikäli sattuu olemaan vielä kantamuksia mukana. Useimmiten jäänkin käytäväpenkille ihan vaan "rennosti nojailemaan", eli olen vaan puoliksi siinä penkillä ja toinen jalka käytävällä tukena. Kyllä, tämä on tosi tarina. Vaikeudet ne on tälläkin ihmisellä.


3. Hikoilu 

Ei tarvitse olla iso ponnistus, kun huomaan suihkun jälkeen olevani kuin sademetsässä, jossa sillä hetkellä myös sataa. Meikkaaminen riittää minun tapauksessani. On aina niin mukavaa käydä hitaalla iltakävelyllä, kun seuralaiset painavat raikkaina eteenpäin ja itse vaan mietin koko ajan, mistä löydän seuraavan kuivan paperin. Nämä helteet eivät ole armoa antaneet.

Kyllä tietää töitä tehneensä, kun kiipeää kolme kerrosta ylöspäin ystävän luokse synttäreille. Siinä sitten yrität paniikissa kuivata kasvoja (mahdollisesti myös jalkoja, kaulaa, rinnuksia, kyynertaipeita..) ja pelastaa viimeisiäkin meikkivoiteen rippeitä, ennen kuin astut hengästyneenä koko juhlakansan eteen.


Kyllä motivaatio taas nousee! Pieni asioita, mutta silti niin suuria, ainakin minulle. Listasin huvin vuoksi näitä kipupisteitäni ja vartin sisään sain komean 60 kohdan listan. Palaan taas ensi viikolla motivaatio-, tsemppi-, nytkylläonnistutkolmosiin! :)


Ai niin, meinasi unohtua. Pakko vielä paljastaa teille yksinoikeudella mieltäni painanut asia. Muistattehan kun pari päivää sitten uutisoitiin tästä: http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014081118563261_uu.shtml. En millään kehdannut oikaista asiaa Iltalehdelle, saati sitten havainnosta innostuneelle valastutkijalle, mutta minä se olin. Iltauinnilla vähän vaan kauempana Helsingin bikinihiekkarannoista. Antakaa anteeksi kohu. 


kuva

Ensimmäisen viikon ruokatreenit

Viime viikko meni suurilta osin uutta ruokavaliota ja lautasmallia treenatessa. Ennen tuomiopäivää (4.8.) ajattelin, että pitkäpä on matkani makaronimössöistä proteiini-, papu- ja vihannespainotteiseen makuelämykseen. Tulenkohan tottumaan koskaan? Voiko ruoasta enää nauttia muuten, kuin viikottaisessa syömitäsyöt -huijauspäivässä? Vähänpä tiesin.

Älkää nyt käsittäkö väärin. Olen aina syönyt lähes kaikkea (sen kyllä huomaa), eli en ole nirso. Kaiken tämän kilosiepparin takana on ne salakavalat hiilarit ja niiden ahtaminen yli oman kapasiteetin, jolloin kasvikset ovat poikkeuksetta jääneet vailla syöjäänsä. 

Viime viikko yllätti täysin! Tykkäsin kaikesta mitä kokeilin ja söin, joten se siitä paniikista. Tästä on hyvä jatkaa. 

Mitä sitten söin viime viikolla? Perusruokailurunko meni näin: 

Yleisin aamupala: 

1. PROTEIINI: 

- kaksi paistettua/keitettyä kananmunaa ja hieman kalkkunaleikettä

2. PALKOKASVIT

- kidney- tai mustapapuja

3. KASVIKSET JA VIHANNEKSET 

- salaattia tai muutamaa erilaista pilkottua kasvista

Perussääntönä on siis kasata 1/3 jokaisesta ruoka-aineryhmästä lautaselle, joka aterialla. Aamupala tulee syödä viimeistään 30 minuuttia heräämisestä ja sen täytyy sisältää reilusti proteiinia. Tämä laittaa aineenvaihdunnan käyntiin. Lisäksi olen juonut aamupalan yhteydessä kahvia maidolla, mutta maidolle pitäisi keksiä jokin toimiva korvike. 

Tällä kertaa aamupalaesimerkkejä kuvina: 

 Tämä ylin kuva on niin järkyttävän huono, hirveä ja mitään havainnollistamaton ruokakuva, joten oli pakko postata se ensimmäiseksi. Liekö lipsahtaa ihan taiteen puolelle? Kuuleeko Kiasma? 

Tämä oli superproteiinibrekkari, koska pavut oli mystisesti loppuneet. Herneitä vähän reilummin ja protskuna paistettua ja keitettyä kananmunaa (mitä minä taas selitän näin tarkkaan. Jos näätte tekstin, näätte varmaan kuvankin ja ellei nyt koko elämää ole Rice krispiesejä vetänyt, tunnistaa mitä lautasella on. Lupaan olla aliarvioimatta teitä enää koskaan). 

 Mustapavut siellä yhtä kauniina kuin aina ja vieressä munat vihanneksineen. 

Perus-, perus-, ja perussettiä

Lounas: kanasalaattia ja mustapapuja

Välipala: kesäkurpitsaa, kurkkua tai tomaattia

Päivällinen: jotakin lihaa, papuja ja paistetut vihannekset

Simppelillä menulla menin viime viikon, mutta mikään ruoka-aine ei ole alkanut vielä tökkimään. Käytin mausteena lähinnä merisuolaa, pippuria ja chilisekoitusta. That`s it! Sehän meni helpommin kuin olisin koskaan kuvitellut. 

Tämän viikon parannukset top 3

1. Kahvimaito pois (kokeilen laittaa tilalle joko 2rkl kermaa tai vaihtoehtona ripaus kanelia tai vaniljauutetta)

2. Kokonaisen kananmunan vähentäminen (tilalle munia ilman keltuaisia tai muuta proteiinia. Kokonainen kananmuna keltuaisineen on sallittu, mikäli se on luomua)

3. Maustamisen ja erilaisten ruokalajien opettelu (enemmän erilaisia makuja mahdollisen kyllästymisen varalle)

Lopuksi kiittelen kaikista kommenteista! Olin pyörtymisen partaalla kun huomasin, että tännehän on vähällä aikaa eksynyt aktiivisia lukijoita. Tästä jatketaan toisiamme tsempaten! :)