Kuukaudessa -4,2 kiloa, käy!

Lähes kuukausi sitä kuuluisaa uutta elämää takana ja olo paranee jatkuvasti. Kävin lauantaina puntarilla ja onneksi oli taas reilu kilo pudonnut. Tästä on hyvä jatkaa, vaikka rehellisyyden nimissä odotin ensimmäiseltä kuulta hieman parempaa tulosta.

Onneksi se, mikä tekee täydellisen eron entisiin yrityksiini on fakta, etten ole luovuttanut. Kuten aiemmin jo mainitsin, joka ikisessä aiemmassa painonpudotusyrityksessä olen odottanut huimia tuloksia muutamassa viikossa. Tällä kertaa jokainen gramma vähemmän on voitto ja olen valmis pitkään rupeamaan, jotta tavoitteisiin päästään.

Pidemmittä puheitta, tässä kertaus painotaulukkoon:

PAINOKEHITYS

4.8.    111,4 kg (lähtöpaino)
9.8.    109,3 kg  (-2,1 kg)
16.8.  108,4 kg (-0,9 kg)
30.8.  107,2 kg (-1,2 kg)


Yhteensä lähtenyt 4,2 kiloa.





Jos saan itse veikata (totta kai saan, koska tämä on oma blogini), niin sanoisin että nuo neljä kiloa on lähtenyt kasvoista ja vatsan alueelta. Kaksoisleuka on pienentynyt ja vatsa on vähän litteämpi.

Nyt vaan kuria peliin ja vähintään samat tulokset syyskuussa, eikö niin?

Round 3 - fight!

Viikko numero kolme pyörähti käyntiin, mutta palataanpa vielä viime viikkoon.


Lauantaina steppasin puntarille ja kiloja ei ollut tippunut. Grammoja sentään 900. Pieni pettymys kun täyttä kiloa ei tippunut, mutta tulos ei lannista. Lähes kilo vähemmän on parempi kuin ei mitään, tai pahimmassa tapauksessa plussatulos. Edellisissä yrityksissä lopetin tosiaan ensimmäisinä päivinä, mikäli kiloja ei ollut lähtenyt. Tiedän, noloa ja lapsellista. Tahdonvoima on kova ja jos paino tippuu kilon viikossa, sitten se tippuu. Kovia alkuspurtteja ei ole täällä päin näkynyt.

Kovin paljon ällöttävämpää kuvaa läskistä on vaikea löytää?

Ensimmäisellä viikolla en pitänyt varsinaista cheat daytä, mitä nyt viiniä ja siideriä meni jonkin verran. Ruokapuolella en vedellyt sataa Snickersiä tai kuutta pizzaa huiviin, vaikka lupa olisi siihenkin ollut. Ehkä ruokavalioni ulkopuolinen ruoka vielä pelotti ja hyvin mennyt ruokaviikko kummitteli mielessä.

Toisen viikon cheat daynä (toissa päivänä) ihmetys oli suuri. Varasin kotiin kanapastatarvikkeet parmesanineen (herkkuruoka), 3 isoa Tuplaa, tuoretta leipää jne. Lauantai koitti ja entiseen malliin voitelin leivät, iskin juustot ja makkarat päälle ja otin ensimmäisen haukun. Ei maistunut miltään ja toinen leipä jäi kokonaan syömättä. Ei vaan mennyt alas. Join kahvin ja otin vähän mehuakin. Lounaaksi tein kanapastaa ja laitoin reilusti parmesania kuorrutukseksi. Otin ison annoksen ja istahdin syömään. Söin tasan kaksi haarukallista ja ruoka alkoi inhottaa. Pakolla söin vielä kolme haarukallista ja oli pakko lopettaa tai olisi pitänyt juosta halailemaan wc-pönttöä. Loppupäivänä söin puolikkaan Tuplan ja join paljon vettä.

Eilen sunnuntaina palasin syömään vihannes-papu-lihalinjaa ja se meni rutiinilla alas. En osaa edes arvata, mikä lauantain ruokainhotuksen takana oli? Osaisiko joku muu? Koskaan aiemmin ei ole lemppariruoka ja hiilarit noin tökkinyt. Toisaalta ei silloin tehnyt mieli sitä papukasvisprotsku-linjaakaan.

Viime viikolla sain hyvän ruokarutiinin päälle. Mustapavut on ihan ykkösiä, niitä syön lähes joka aterialla. Vähän merisuolaa ja pippuria päälle, muuta ei tarvita. Proteiinit olen hankkinut pääosin kanasta tai kananmunasta. Vihannes- ja kasvispuolelta kukkakaali, parsakaali- ja kesäkurpitsa maistuu edelleen. Kanasalaatti mustapavuilla on lounassuosikkina tällä hetkellä. Silloin tällöin nappailen välipalaksi vihannesta, esimerkiksi kurkkua, kesäkurpitsaa tai tomaatin. Jos on kova suolan himo, ripsautan päälle esim. suolaa tai Herbamarea.

Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen viime viikkoon ja katson toiveikkaana tähän viikkoon.

Sellainen vähän tylsempi tilitys tällä kertaa. Palaan asiaan loistavan (toim.huom. omasta mielestäni) snack-vinkin kanssa!

kuva

Kas näin heiluu allit, ja allit heiluu näin!

Allit. Nuo hihattomien paitojen kauhut. Ihan täytyi laittaa muisti koetukselle pohtiessani, koska viimeksi liikuin julkisilla paikoilla ilman hihoja. Enkä muistanut. Niitä kuuluisia oman pään sisäisiä juttujahan nämä on, mutta ilmeisesti hyvin ylitsepääsemättömiä. Aina kun kävelee sattumalta peilin ohi ja esimerkiksi nostaa jotakin samalla, on näky komea. Allin viaton heilahdus on kuin hidastetusta elokuvasta ja iskee tajuntaan - tämä ei voi jatkua enää. 

Päivitin mittaustulokset (minnekä muuallekaan kuin) Tulokset -sivulle ja kävin samalla googlettelemassa mitkähän ne suositusmitat mahtavat minunlaiselleni olla. Löysin paljonkin erilaisia suosituksia, alla muutama esimerkki. Näky oli yhtä komea kuin edellisessä kauhutarinassa. 

Oma vyötärö: 118cm

Suositus: alle 80cm

Poistettava: lähes puolimetriä, mahtavaa

Oma rinnanympärys: 118cm

Suositus: 85cm 

Poistettava: 33cm

Oma reisi leveimmästä kohdasta: 77 cm

Suositus: 52cm

Poistettava: 25cm

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun mittasin konkreettisia senttilukemia. Olisittepa muuten nähneet mittausoperaationi. Optimistisena ja senteistäni mitään tietämättömänä varustauduin taistoon alle metrin pituisella mittanauhalla. Väärin! Olisihan se pitänyt arvata, että tässä tapauksessa mitataan metreissä, ei suinkaan senteissä. Lopulta käytössä oli vanhan liiton raksamiesmittanauha ja johan alkoi sujua. Näistä havainnoista innostuneena (järkyttyneenä) päätin katsoa myös puntarin kapasiteetin ja todeta, että taisi olla painohavahtumisen viime hetket käsillä, ennen kuin vaa`an päällyslasi olisi rasahtanut allani rikki. Läheltä piti! 

Pidän kirjaa myös kokonaissenttimäärästä (KSM), joka on tällä hetkellä 523,5cm. Hetkinen tässä menee, että pääsen edes nelosella alkavaan kolminumeroiseen lukuun.  

Ensimmäinen viikko taistelua takana ja paino putosi maanantain ja lauantain välillä -2,1 kiloa. Hitaasti, mutta varmasti. 

Kuva